torstai 16. toukokuuta 2013

Vastarinta

Kissojen rokotukset pitää uusia näin loppukeväällä, ja tämänvuotinen rokotuskäynti on nyt herran kiitos taisteltu läpi. Aikamoista taistelua se todellakin on. Minä yritän pitää hommaa hanskassa ja kissat muodostavat vastarintaryhmän, joka tappelee vastaan kynsin ja hampain. Kirjaimellisesti.

Vanhempi kissoista, naaras eli älykkäämpi, osaa lukea ajatuksiani. Sen olen huomannut jo vuosia sitten. Tulin töistä kotiin ja ainakin omasta mielestäni käyttäydyin täysin normaalisti, kuten minä tahansa päivänä. Vanharouva katsoi minua puoli sekuntia ja päätti, että nyt on aika mennä piiloon. Normaalisti se asettuu ovelle odottamaan ulospääsyä. Ja kun vanharouva tekee hälytyksen, niin nuoriherra seuraa perässä. Se hölmöläinen ei itse hoksaa mitään, mutta seuraa kyllä toisen esimerkkiä.

Onnistuin kuitenkin ajamaan yhden kissan makuuhuoneeseen ja toisen kylpyhuoneeseen. Kummassakaan paikassa ei ole kissanmentäviä koloja, joten ne on suhteellisen helppo pyydystää ja laittaa kuljetuskoreihin. Teoriassa ainakin. Otin kuljetuskorit esille ja pukeudun suojavarusteisiin. Ilman niitä kissan laittaminen koriin saattaa aiheuttaa pikaisen lääkärireissun, jolla puhdistetaan haavat ja tökätään jäykkäkouristuspiikki käsivarteen.

Aloitin operaation helpommasta tapauksesta eli miespuolisesta kissasta. Se panee vastaan periaatteesta, mutta kun pää on saatu korin ovesta sisään, loputkin kissasta menee sinne ilman lisäponnisteluja. Mutta tämän ei saa antaa hämätä. Vastarinta nousee siinä vaiheessa, kun eläinlääkärin vastaanotolla pitäisi tulla ulos korista. Silloin pannaan vastaan kaikilla neljällä tassulla, ja täytyy sanoa, että aika hyvin ne kissan tassut pitävät. Kuljetuskorin kääntäminen suuaukko alaspäin ei riitä, vaan koria pitää ravistaa, jolloin kissa hetken kuluttua tipahtaa ulos. Useimmiten, ei aina. Ei varmaan tarvisisi erikseen mainita, että tämän kissan saaminen takaisin kuljetuskoriin eläinlääkärin vastaanotolla ei tuota mitään ongelmia.

Mutta sitten se hankalampi tapaus, joka on vuosien varrella harjaantunut paitsi lukemaan ajatuksiani myös tekemään erittäin taitavia harhautusliikkeitä. Ensin pitää saada kissa kiinni. Tämä vaihe on lähes toivoton, jos kissaa ei heti kättelyssä saa ajettua sopivaan suljettuun tilaan, ja mitä pidempi aika siihen kuluu, sitä enemmän kissa luonnollisestikin alkaa panna vastaa. Jotkut väittävät, että kissa on helpompi saada kuljetuskorin ovesta sisään takapää edellä. En ole käytännössä havainnut, että sillä olisi mitään suurempaa merkitystä, kumpaa päätä yritetään sisään. Nelitassujarrutus toimii aina. Se on oikeastaan jopa merkillistä, miten noinkin pieni eläin voi tapella vastaan niin pontevasti. Äänitehosteet kuuluvat tietenkin asiaan. Kissa kiroilee niin, että sylki lentää.

Kuvittele tiikeri, joka on kutistettu nelikiloiseksi, mutta joka luulee edelleen olevansa täysikokoinen viidakon peto ja käyttäytyy sen mukaisesti. Siinä on meidän normaalioloissa suloisesti kehräävä ja huomiota kerjäävä vanharouva.

Itse rokotusoperaatio sujui suuremmitta vastarinnoitta, mutta katsoin kuitenkin tarpeelliseksi varoittaa uutta eläinlääkäriä vanhallerouvalle ominaisesta tavasta iskeä hampaat kiinni ilman minkäänlaista varoitusta, jos ärsytyskynnys ylittyy. 

11 kommenttia:

  1. Ihanat katit ! Piristivät aamuni, nelivetoineen;D

    VastaaPoista
  2. Voi mä muistan niin hyvin omilta kissa-ajoiltani tuon nelivedon ja sen mielettömän vaiston. Meilläkin fiksumpi kaveri jostain ihmeestä aina tiesi, että kohta lähdetään. Kylppäriin ei niitä voinut ajaa, siellä ne olisivat kaivautuneet ammeen alle ;-)

    Ja ne naarmut käsivarsissa... Tosin puputkin saavat tahtoessaan takatassuillaan aikamoiset skraadut aikaiseksi.

    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla on todellakin ylimääräinen aisti, jolla vaistotaan vaaratilanteet. Nyt kun operaatio on ohi, rauha on palannut maahan.

      Poista
  3. Ja minä olen luullut, että koirat ovat hankalia tapauksia rokotustilanteissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se itse rokotustilanne, mutta sinne asti pääseminen...

      Poista
  4. helppoa se ei ollutkaan - otan osaa niin kissojen kun emännän puolestan .. mutta nyt on kaikki järjestetty vähäksi aikaa taas ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää toivoa, ettei tule tarvetta eläinlääkärikäynnille ennen kuin on taas aika päivittää rokotukset. ;)

      Poista
  5. Meil kissankopis on oven lisäks avattava verkkokatto, helpottaa hommaa huomattavasti. Meillä kissat tietää millo ollaa lähössä. Vaikka kaupas käydes puhuttas, et lähetää, ni aina ne tietää. Sama mennääkö maalle vai kaupunkii, aina tarttee harata vastaa.
    Meillä tiikrit painaa keskimäärin 7 kiloo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vanharouva vihaa sekä kuljetuskoria että autossa matkustamista. Ja huuto alkaa heti kun auto käynnistyy. Mitä vähemmän pitää kuljettaa, sen parempi.

      Poista
    2. Meijjän pienet pojat (seittemänkiloset), rauha heijjän sieluillee, pasko ja oksens aina samalla kohtaa mökkitietä. Ei välii ajoinko kovaa tai hiljaa, aina samas paikas. Mosse paskans ja Rekku yrjös...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...