torstai 23. toukokuuta 2013

Sormileikki

Kävin monta vuotta pianotunneilla kouluaikoina ja minulla on edelleen piano. Nykyään sitä kuitenkin tulee soitettua harmittavan vähän. On niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ja toisaalta pitää ajatella myös sitä, että pianon kaltaisen akustisen soittimen ääni saattaa rivitalossa häiritä naapureita. Ja miestä, joka katselee telkkaria. Eihän se tietenkään mikään ehdoton este soittamiselle ole, mutta esimerkiksi kovin myöhään illalla ei pidä ehdoin tahdoin häiriköidä.

Aktiivisista pianistiajoista on parikymmentä vuotta, mutta muistan edelleen ulkoa aika monta kappaletta. Valitettavasti en soita enää yhtä hyvin kuin silloin joskus, sillä sormet kangistuvat, kun niitä ei käytä säännöllisesti. Soittaminen on sormileikkiä ja ulkomuistista soittaminen on sitä aivan erityisesti. Soittaessa muisti ei ole korvien välissä vaan sormenpäissä.

Sormet hakeutuvat vanhasta tottumuksesta oikeille koskettimille ilman, että kappaleen kulkua tarvitsee erityisemmin ajatella. Oikeastaan on jopa parempi, ettei ryhdy miettimään liian tarkasti, mitä on tulossa. Se sekoittaa sormien työskentelyn. Jotkut kappaleet, jotka olen aikoinani osannut erityisen hyvin, pystyn edelleen soittamaan silmät kiinni. Sormet tietävät, minne mennä. Nykyään ehkä hieman haparoiden joissakin kohdissa, jos aivan rehellisiä ollaan.

Entiselle tasolle pääseminen vaatisi pitkäjänteistä työskentelyä - sen jälkeen, kun piano olisi ensin viritetty ja kynnet leikattu lyhyiksi. Aluksi pitäisi kaivaa esille etydikirja - ei sitä vaikeinta kuitenkaan heti kättelyssä - ja alkaa taas totuttaa sormia leikkimään koskettimilla.


9 kommenttia:

  1. Susta löytyy aina uusia puolia ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tässä vielä kaikki ;) Pianonsoitto taitaa kuitenkin olla aika tavallinen harrastus.

      Poista
  2. Olen lapsena aina halunnut opetella soittamaan pianoa, haaveammattini oli jossain vaihessa pianisti. Ei tullut minusta pianistia;)
    Hieni taito, vaikka ihan omaksi iloksi joskus soittelisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän vieläkään ole liian myöhäistä opetella. ;) Ja soitinta ajatellen nykyään on myös sähköpianoja, jotka eivät vie paljon tilaa ja ovat halvempia kuin akustiset pianot.

      Poista
  3. Kai muistat / tiedät, että hyvistä (konekir... tekstinkäsittelijöistä) yleensä tietsikan ääressä räpeltävistä tulee myös hyviä pianisteja, ainakin tekniikaltaan ;) *hehheeh* Eri asia sitten, jos ei ole minkäänlaista musiikillista tajua *kuten meikäläisellä*! :)
    Btw, tämä on asia, josta poikani mua aina muistuttaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin oli piano, sitten tulivat tekniikan ihmeet. Ei minun lapsuudessani ollut tietokoneita. Tai siis ne tulivat jossain vaiheessa sitä. Mutta ehkä mä sitten olen pianon ansiosta niiiiiin näppärä nykyään :DDD

      Poista
  4. Eipä minunkaan, mutta oli kirjoituskone jo ala-asteella :) Pianosormitukset ym. muuten opeteltiin kotona paperilla, joka oli taiteltuna laulukirjan (!) takakannen sisälle! *voiko oikeasti kukaan enää uskoa tätä?!*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmeen eliittiala-astetta sinä oikein olet käynyt? Vai olenko minä väliinputoajasukupolvea? Hmm... Jälkimmäinen kysymys taitaa olla tarpeeton. Olen. Ilmiselvästi.

      Poista
    2. Kotona, hei, kotona -> matkakirjoituskone! ;) Se, jolla 1. romaani on kirjoitettu *ehheheheh*! :) Olet, valitettavasti olet sen verran nuorempi :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...