lauantai 25. toukokuuta 2013

Katkolla

Kävin katkaisuttamassa tukkani. Ei se kovin pitkä ollut ennestäänkään, mutta lyhentämisen tarpeessa kesän kynnyksellä. Helteitä odotellessa... Sanoin miehelleni puhelimessa, että nyt on taas vähän lyhyempi tukka. Reaktio: Eiiii! No miksei muka olisi? En minä näitä kutreja pidennyttämään sinne kampaajalle mennyt. Eivätkä hiukset nytkään niin älyttömän lyhyet ole. Eivät täyttäisi edes sotilaallisia vaatimuksia - okei, naisten vaatimukset, mutta niitä ei lasketa. Runsas kymmenen vuotta sitten minulla oli oikeasti lyhyet hiukset, ensin käytännöllisyyssyistä ja sitten, koska tykästyin niihin ja ne olivat, no, käytännölliset.

Mikä siinä on, että joidenkin miesten mielestä naisella pitää olla pitkät hiukset? Onhan se tietenkin makuasia, mutta eikös minun oman makuni pitäisi ratkaista? Minun hiuksistanihan tässä on kyse. Suhteen alkuaikoina mies aneli minua kasvattamaan pitkät hiukset. En suostunut, koska a) ne ovat hankalat, b) hiukseni ovat sen laatuiset, että ne eivät näytä hyviltä pitkinä, c) pitkät hiukset eivät sovi minulle ja d) kaikesta edellämainitusta johtuen pitäisin niitä koko ajan tiukasti kiinni. Kun kitinä jatkui, annoin hiusten venähtää sen verran, että mies havaitsi esittämäni perustelut paikkansapitäviksi. Sittemmin olen "saanut" pitää lyhyet hiukseni, mutta onkohan se kitinä alkamassa taas? Toivottavasti ei.

Ajattelin kokeilla katkaista myös suklaansyöntiputken, joka on ollut päällä joulusta alkaen. Nyt olisi hyvä ajankohta, kun jäätelökausi on alkanut. Tulee liikaa makeaa, jos pitää syödä sekä suklaata että jäätelöä, ja jatkuvalla sokerinsyönnillä voi olla on hyvin todennäköisesti ei-toivottuja seurauksia. Siispä ostin kromitabletteja. Kromin pitäisi hillitä makeanhimoa, mutta katsotaan nyt, miten käy, kun minun kohdallani kyseessä on piintynyt tapa. Olen ollut suklaasyöppö aina, mutta viime kuukausina homma on mennyt lievästi sanottuna överiksi.

Joskus kaipaan aikaa armeijan jälkeen. Armeijassa ollessa kroppa tottui siihen, että liikutaan paljon ja syödään paljon, eikä vain ruokaa vaan myös - yllätys, yllätys - suklaata. Ilman säännöllistä suklaansyöntiä olisin varmasti kuihtunut olemattomiin sen vuoden aikana. Pari, kolme vuotta siviiliinpääsyn jälkeen sain edelleen syödä ihan mitä halusin ilman, että vaa'an lukemat muuttuivat. Sitten kroppa huomasi, etten enää kulutakaan niin paljon kuin ennen ja ryhtyi pikkuhiljaa varastoimaan ylimäärää.

Otin ensimmäisen kromitabletin ja heitin hetken päästä perään suklaajäätelöä. Ainakaan mitään välitöntä antabusreaktiota ei ollut havaittavissa. Ehkä kromia pitää syödä muutama päivä, ennen kuin himo laantuu. Toivottavasti laantuu, sillä en tiedä riittääkö mielenlujuuteni suklaasta irrottautumiseen muuten. 

12 kommenttia:

  1. Voi, minulla on myös kokemusta miehistä, joiden mielestä naisella pitää olla pitkä tukka. Pikku hiljaa hivuttaen leikkasin ja lyhensin ja ollin edelleen "hyvän näköinen" hänen kriteereillään. Kun erosimme, menin parturiin ja leikkasin oikeasti lyhyen tukan. Se on minulla edelleekin. Ihanan helppo, juuri sitä, mitä itse haluan.

    Pikkuveljeni tosin kommentoi, että kaikki eronneet naiset leikkaavat lyhyen tukan ja sitä sanotaan puumatukaksi ;-)

    Oli miten oli, minusta meidän naisten pitäisi kuunnella vain omaa sisäistä ääntämme. Jopa suklaan suhteen (sanoo se, joka edelleen napostelee banaania makean- ja kaiken muun nälkäänsä viisaudenhampaan leikkauksen jäljiltä. Tekee mieli ruokaa. Grrr!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on viimeksi ollut pitkät hiukset kouluaikoina, ja silloin kun joitakin vuosia sitten miehen kitinään kyllästyneenä annoin hiusten kasvaa, ne saivat kasvaa vain ja ainoastaan siihen pisteeseen, että ne eivät enää näyttäneet hyviltä. Siitä olisi vielä ollut jonkin matkaa "pitkiin" hiuksiin, mutta mies tajusi pointin. ;)

      Hiusten suhteen kuuntelen ehdottomasti vain omaa sisäistä ääntäni, mutta nyt se pahuksen ääni on alkanut kuiskutella suklaansyönnin haittapuolista...

      Poista
  2. Minulla oli pitkät hiukset, mutta sitten eksäni huomautti, että lyhkäset olisivat 'kivammat'. Pikku pikku hiljaa sitten niitä leikauttelin lyhyemmiksi, kunnes sitten ihan lyhyiksi. Kaverit olivat ihmeissään ja ne sopivat, kuulema. Mutta niissä oli laittamista ja sitten piti mielestäni meikata enemmän, jotta näyttäisin naiselle. En saanut myöskään kohteliaisuuksia kadulla kuten aiemmin, vaikka sehän ei ollut pää-asia. Luonteeni on kuitenkin sen verran poikamainen, että en ollut jotenkin tyytyväinen lyhyisiin hiuksiin. Nykyinen miesystäväni pitää pitkistä hiuksistani. Itse tunnen oloni kotoisammaksi pitkillä hiuksilla. Rahanpuutteen vuoksi en ole käynyt kampaajalla vuoteen...vaikka kyllä kaikenlaisia mönjöjä ostan, että hiukset pysyisivät 'kunnossa'. Tässä iässä nämä ehkä tulisi pätkästä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Lyhyillä hiuksilla en jotenkin ollut 'minä'. Onpas kauhea ONGELMA. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onhan se ongelma, jos peilistä katsoo väärännäköinen ihminen, ja hiukset nyt kuitenkin ovat aika merkittävä osa ulkonäköä. :)

      Joskus ihmettelen ihmisiä (lähinnä naisia), jotka näyttävät vaihtavan pitkästä lyhyeen ja takaisin ilman ongelmia sen mukaan, mistä trendituulet puhaltavat. Eikö niille koskaan tule olo, että tämä ei ole "minä"?

      Poista
  3. Olen myös lyhyiden hiustan kannalla. Käyn ne noin neljän viikon välein leikkauttamassa. Ovat helpot ja varsinkin kun käyn uimassa kesät talvet, niin helppo vain sormilla oikoa ja kuivavat sitten omia aikojaan.

    Suklaasta on ollut samoja mietteitä. Käytännön toteutus alkoi vapun tienoilla. Päätin, että se jokapäiväinen suklaan mässyttely loppuu nyt. Söin valtavan määrän suklaata yhtenä iltana, että varmasti tuli paha olo. Siihen loppui. Nyt on tärkeintä, että sitä en osta kotiin, koska kaikki mitä kotona on, tulee syötyä.

    Olen joskus kokeillut kromia ja jopa ainakin uskoin sen toimivan. Jonkun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein lyhyissä hiuksissa oli todellakin se hyvä puoli, että niille ei tarvinnut tehdä mitään. Kuivuivatkin muutamassa muutamassa minuutissa, kun vähän pöyhi. Nykyistä tukkaa (valitettavasti) pitää vähän laittaa, vaikka se lyhyt onkin.

      Minulla on suklaan kanssa sama ongelma, eli jos sitä on saatavilla, se varmasti tulee syötyä. Ostamatta oleminen on paljon helpompaa kuin syömättä jättäminen. Eikä kyse ole niinkään yleisestä makeanhimosta kuin nimenomaan suklaanhimosta. Pistän nyt toivoni kromiin. En ole ennen kokeillut sitä, mutta toivottavasti se auttaa.

      Poista
  4. Kromista- ostin purkin kromia ja mun makeannälkä ei mennyt miksikään ... elikä tuli kauhea makeanälkä, en uskonut, että niin voi käydä. Sitten ei enemmän ostanut ja makeahimo ei enää ollut.
    Miehistä- kuinkas ollakaan,mun mieskin on pitkien hiuksien kannattaja, minulla on ollut pitkät hiukset miehen mielekseen, mutta nytpari vuotta sitten, kun leikkasin, sanoi nutipääksi .Mut ei paljon haitanut. Lyhyet hiukset on tosi paljon helpompi hoita .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea naiset tekee miehen mieliksi... Mutta meneekö se myös toisin päin? Jos nainen haluaisi miehen kasvattavan parran, suostuisiko mies noin vain? ;D

      Poista
  5. Lyhyet hiukset ehdottomasti koska ne paljastavat aina niin seksikkään niskan! Kuvia jumankauta nainen, haluan nähdä miltä tämä uusi look näyttää ja olisit vaan vetänyt "oikean" intti-tukan ainakin taakse. On meinaten jumalattoman himoja herättävän näköistä kun naisella on niskassa ´todella lyhyet hiukset ja hieman pidemmät sivulla ja taas astetta pidemmät edessä. Argh, nyt en saa taas nukutuksi koko yönä kun mielikuvia pukkaa tajunnan täydeltä.. ärrhh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on hyvä maku naisten hiuksien suhteen. ;)
      Niska täyttää sotilaalliset vaatimukset vaikkei millään millin koneella olekaan ajeltu, mutta edessä tukka ulottuu silmille ja hiukan korvienkin päälle. Ei siis kelpaisi...
      No harmi kun jäi eilen kuva ottamatta ja tänään, kun olen möyrinyt pari tuntia takapihalla, hiukset eivät ole aivan parhaimmillaan.

      Poista
  6. Mulla on pitkät hiukset , mutta on ne ollut lyhyetkin, joten kokemusta molemmista- hyvää ja huonoa. Ja kromitableteista myös- eivät ainakaan minun suklaanhimooni vaikuttaneet vähentävästi - luultavasti enentävästi :) Taidan liimautua seurailemaan tätäkin blogia ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa!
      Kolmen päivän kokemuksella kromitabletit tuntuvat auttavan. Sitä en tosin osaa sanoa, onko vaikutus fyysinen vai psyykkinen ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...