sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lennosta

Pekka seisoi kadunkulmassa ja yritti saada taksia. Niitä ajoi ohi jatkuvasti, mutta yksikään ei pysähtynyt hänen kohdalleen. Pekka mietti, mitä hän oikein tekee väärin. Olihan hän telkkarissa nähnyt, että New Yorkissa taksin saa kättään heilauttamalla, mutta miksei se toiminut nyt?

Auto pysähtyi Pekan kohdalle, kun hän oli jo luovuttamaisillaan ja valmis lähtemään takaisin hotelliin. Olihan sielläkin baari ja huoneessa lisäksi minibaari. Ei tässä aivan välttämättä tarvinnut minnekään sen kauemmas mennä pari lasillista saadakseen. Mutta siinä se nyt oli!

Pekka avasi takaoven ja istahti penkille autossa jo istuvan naisen viereen. Hetkinen, eikö tämä ollutkaan taksi? Pekka ojensi kättää kohti ovea, mutta auto oli jo liikkeellä ja kiihdytti vauhtiaan. Myös etupenkillä kuljettajan vieressä istui joku.

- Anteeksi, mutta taisin erehtyä autosta, sanoi Pekka. - Voisitteko pysähtyä ja päästää minut ulos?
- Minne olet matkalla? kysyi nainen ja katseli häntä arvioivasti aurinkolasiensa yli. - Ehkäpä me voimme viedä sinut.
- Tuonne Broadwayn suuntaan minun oli tarkoitus mennä, vastasi Pekka.
- Turisti, hymähti etupenkin mies.
- Mistäpäin olet? kysyi nainen.
- Bostonista, vastasi Pekka luottaen aksenttiinsa, joka oli ahkeran elokuvien katselun tulosta.
- Et kyllä ole, nauroi nainen. - Sinä et edes ole amerikkalainen. Luulen, että sinun saattaa olla parasta tulla meidän mukanamme. Baariinhan sinä olit menossa?

Pekkaa alkoi epäilyttää tämä naisen ja kahden miehen seurue, joka oli poiminut hänet kadunkulmasta. Mutta miksi he olivat tehneet niin, eivätkä halunneet päästää häntä menemään? Nainen otti käsilaukustaan sätkän, sytytti sen ja imaisi pari kertaa ja ojensi sitä sitten Pekalle.

- Haluatko?
- Kiitos, mutta en polta.
- Ei se ole tupakkaa, sanoin nainen vinosti hymyillen. - Ehkä haluaisit jotain muuta.
- No? Mitä arvelet? kysyi etupenkin mies naiselta.
- Suloinen, mutta enpä tiedä, onko hän se, mitä haluan tänään.
- Jatketaan siis etsimistä.
- Jatketaan, mutta pidetään tämä mukana vielä hetki siltä varalta, etten löydä muuta. Haluaisin kuitenkin jotain isokokoisempaa, nainen huokasi kuulostaen pitkästyneeltä.
- Onko värillä väliä?
- Valkoinen! Minähän sanoin, että valkoinen!
- Hyvä on, pysy nyt vain rauhallisena, mies tyynnytteli naista. - Ei siis mitään eksoottista tänään.
- Äh, niitä on ollut viime aikoina ihan tarpeeksi. Nyt minun oikeastaan tekisi mieli sellaista quarterback-tyyppistä namupalaa.
- Se tietää töitä meille, sanoi mies kuljettajalle. - Ellei sitten satu kohdalle joku yhtä tyhmä kuin tämä turisti.
- Tuolla! kiljaisi nainen ja osoitti sormellaan kadun varressa seisovaa nuorta miestä.

Kuljettaja jarrutti.

- Ulos! sanoi nainen Pekalle, jota ei tarvinnut käskeä kahdesti. Naisen ja miehen keskustelu oli saanut kylmän hien nousemaan.

Auto jatkoi matkaansa pysähtyen kolmenkymmenen metrin päässä seisovan pitkän, vaalean, rotevahkon miehen kohdalle.


4 kommenttia:

  1. Hitto mutta olipa yllättävä tarina! Pieni pilkahdus rajusta luonteesta...<3

    VastaaPoista
  2. Yllätti minutkin. Aloittaessa en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan, enkä ole vieläkään ihan varma, mitä se nainen oikein halusi ;p

    VastaaPoista
  3. Jaa et?! ;D
    Sulle olisi töitä tuolla Luostarin puolella, käyhän vilkaisemassa.

    VastaaPoista
  4. Kuule, nämä tarinat elää ihan omaa elämäänsä ;D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...