lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kääks!

Piti lähteä ostoksille, kun totesin, että urheiluliivikokoelmassani on oikeasti vain yksi kappale, joka ei ole pieni/venahtanut/muuten loppuun kulunut. Siellä pukukopissa sovitellessani - en ymmärrä ihmisiä, jotka kykenevät ostamaan minkäänlaiset etumustan kannattimet sovittamatta - havaitsin, etten ehkä olekaa kokoa, jota olen luullut olevani.

Tavallaan tämä on täysi mysteeri. Jos paino ei ole muuttunut, miksi kropan mitat eivät ole samat kuin vielä hetki sitten. Ja ei, en ole treenannut niin intensiivisesti tai muutenkaan muuttanut elintapojani suuntaan tai toiseen siinä määrin, että sillä olisi ollut tässä tapauksessa jotain vaikutusta. Enkä mielestäni ole aivan vielä siinä iässä tai kunnossa, että pystymitta pienenee ja sen johdosta (?) loogisesti (?) leveys kasvaa. Enivei, jotain sopivaa kuitenkin löytyi, mutta hieman nyt olen hämmästynyt.

Lisää vaatetuskaa on odotettavissa, kun pitäisi löytää klänninki. Kuulemma. Jotain edustuskelpoista, koska pitää edustaa miehen työpaikan tilaisuudessa. Tätä tapahtuu niin harvoin, että kaapista ei todellakaan löydy mitään soveliasta. Ja kun nyt sanon "ei mitään", tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Ja sitä paitsi sen kyseisen edustusvaatteen pitäisi ainakin omasta mielestäni olla sellainen, joka ei saa minua näyttämään a) tädiltä b) keski-ikäiseltä, joka yrittää näyttää 20 vuotta nuoremmalta c) läskiltä d) lainavaatteissa olevalta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tässä on parasta laittaa hyvät kävelykengät jalkaan, jotta jaksaa kävellä läpi kaikki mahdolliset kaupat, kunnes se jollakin tavalla siedettävä vaate sitten löytyy sieltä viimeisestä kaupasta. Jos löytyy. Jos ei, niin heittäydyn lattialle itkupotkuraivarin kourissa.

Sitten kun The Klänninki on löytynyt, pitää ilmeisesti myös ostaa kengät, koska en ole ostanut minää ns. hienompia kenkiä ainakaan kuuteen vuoteen. Minun nykyinen kenkävarastoni koostuu kengistä, jotka soveltuvat kävelyyn, juoksemiseen ja autolla ajamiseen, ja ne voi jakaa kahteen ryhmään: mukavat ja vielä mukavammat. En edes muista milloin olen viimeksi käyttänyt korkokenkiä, joten on ehkä parasta unohtaa ne kymmenen sentin piikkarit tällä kertaa. Tosin en edes tiedä, ovatko sellaiset enää muotia. Viimeksi kun käytin sellaisia, ne olivat.

Se sentään lohduttaa, että muistaakseni kenkien ostaminen ei tuota minulle vaikeuksia.

14 kommenttia:

  1. Vaatteiden mitoitus on muuttunut, olen oikein jututtanut vaatekauppojen myyjiä aiheesta ja kuullut, että näin on siis ihan virallisesti tehty. Minä pystyin ennen ostamaan esim. tiettyjen merkkien paitoja sovittamatta kokoa M, mutta tätä nykyä useimmiten sopivin onkin S. Rintaliivien kuppikoko on kasvanut C:stä DD:hen. Jopa farkuista pitää nykyään ottaa useasti 26-tuumaiset, kun olen vuosikaudet 28-tuumaisissa kulkenut. Ja huom. vanhoista vaatteistani pystyn toteamaan, että tämä ihminen siellä sisällä ei ole mitoitukseltaan sanottavammin muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin, kun Lindexin mittamuutos puhutti muutama vuosi sitten. Ymmärrän jotenkin, jos S-M-L-kokoja muutellaan, mutta että rintaliivien kuppikokoja tai farkkujen tuumakokoja. Niiden kyllä pitäisi pysyä muuttumattomina. Mitä seuraavaksi? Kenkien koot uusiksi, jotta ihmiset kokevat räpylänsä sirommiksi??

      Rupesin muuten miettimään tuumakokoja, kun tänään sovittelin farkkuja, joiden tuumakoko oli sama kuin mitä käytin 20 vuotta sitten. Tiedän, etten ole saman kokoinen kuin parikymppisenä.

      Poista
    2. Samaa minäkin ihmettelen, että kyllä kai 28 tuumaa tai 75 cm nyt on edelleen ihan yhtä pitkä matka kuin ennenkin, oli yleinen mitoituskäsitys sitten millainen tahansa. Ja sitä paitsi kenkienkin koot OVAT muuttuneet nimenomaan siihen suuntaan, että entistä pienempi numero saattaakin olla se oikea. Ettei vain elämä helpoksi kävisi...

      Poista
    3. Niin... Minäkin kieltämättä käytän nykyään yleensä numeron pienempiä kenkiä kuin 10-20 vuotta sitten. Tosin äskettäin kaappeja penkoessa löysin kaksi numeroa nykykokoa suuremmat kengät, joita silloin aikanaan käytin paljon ja ne olivat silloin sopivan kokoiset. Nyt ne olivat aivan liian suuret, joten vaikuttaa siltä, että jalkani ovat myös kutistuneet.

      Poista
  2. Minä en olen koskaan voinut ostaa liivejä kokeilematta. Juhlaleningit joudun järjestään ompelemaan itse, koska en löydä ikinä kaupoista sellaista, jonka voisin hyväksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onneksi yleensä lopulta löydän kaupasta jotain sopivaa. Olen kyllä ommellut arkivaatteita itsekin, mutta siitä on jo vuosia.
      Olen aina ihmetellyt yhtä ystävääni, joka mittailee liivejä kaupassa vain katseellaan ja kuulemma onnistuu aina ostamaan sopivat tällä menetelmällä. Miten se voi olla mahdollista?

      Poista
  3. Komppaan Carelianaa, vaatteiden mitoitus on muuttunut. Mä mahdun nyt kolmekymppisenä vielä rippimekkoonikin, mä en ole muuttunut yhtään miksikään... Mutta teininä käytin farkkuja kokoa 28 tai 29, nykyään käytän 26-tuumaista, 27kin jo putoaa päältä. Ja kyllä, käytän maalaushousuina vielä jotain niitä teini-iän leviksiä ja edelleen on 28:t on yhtä kireät vyötäröstä kuin silloinkin, vaan nykymaailman farkuista on ostettava 26...

    Samoin mulla on rintsikoiden kuppikoko kasvanut, vaikka tissit ei ole muuttuneet mihinkään, en ole lihonut enkä laihtunut enkä hankkinut mitään täytettä. Mutta näin se vaan menee nykyään. Naisia huijataan, ehkä ajatellaan, että vaatteita menee paremmin kaupaks, kun naiset voi todeta olevansa hoikempia ja isorintaisempia. Johonkin tämmöseen sen on pakko perustua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa voi olla perää... Jos nykyihanne on isot rinnat, asiakas on tyytyväinen ostaessaan mukamas suuremman koon.
      Minulla oli ennestään parit (hitusen liian pienet) liivit, jotka olivat saman merkkiset kuin nyt ostamani - mitoituksen pitäisi siis olla sama. Normaalisti käyttämäni koko näytti kuitenkin päällä aivan yhtä pieneltä kuin ne kuppikokoa pienemmät vanhat liivit, joilla on ikää muutama vuosi. Kun on kyse tukevista urheiluliiveistä, ne vanhat eivät varmasti ole venyneet käytössä niin paljon, että olisivat nyt saman kokoiset kuin kirjainta suuremmat.

      Poista
  4. Itse olen hankkinut aikoja sitten muutaman Marimekon merinovillaisen kaksiosaisen ja sitten pari muuta pitkää vaatetta. Ne sopivat erilaisin tehostein jokaiseen juhlaan, häistä synttäreihin ja tumma myös hautajaisiin. Lisäksi ne käyvät miehen töiden vaatimiin tilaisuuksinn, hän kun on silloin tällöin vastaväittäjänä tai kustoksena, niin väittelijä järjestää juhlat ja niihin on pukukoodi. Miehillä on helppoa, se ikuinen frakki. Muta marimekko on minut pelastanut:)

    Tuo kokoasia on myös niin, että kyllä kroppakin muuttuu iän myötä koko ajan. vaikka paino ei vaihtelisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisikin joskus tullut hankittua jokin ajattoman tyylikäs edustusvaate! Tai no, on mulla tavallaan yksi, musta jakkupuku, mutta kun tämä tuleva tilaisuus on kuitenkin vähän hautajaisia rennompi... Mutta miehillä on kyllä helppoa.

      Kroppako muuttuu??! Häh?! Enkö olekaan ikinuori? :P

      Poista
    2. Olet toki:) Mutta katsos kun on tämä maan vetovoima...

      Poista
  5. Älkää nyt höpöttäkö. Teillä naarailla on niin omituinen hormonituotanto ettei mikään ihme jos daisarit muuttavat kokoaan ihan yhtä nopeaan tahtiin kuin se teidän mielennekin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paimen, so so! Tänäänkin olen ollut jo monta tuntia samaa mieltä.. jostain :D

      Poista
    2. Höpöhöpö, Paimen. Ei hormoneja voi kaikesta syyttää!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...