Hartiat ja niska alkoivat olla niin jumissa, että pienimuotoinen taukojumppa työn ääressä ei enää tehonnut. Siispä lähdin lääkärille, jolle kuunteli kuvaukseni oireista ja analyysini niiden syistä. Oli samaa mieltä analyysini kanssa ja määräsi sairaslomalle sekä kuntoutukseen.
Ilmoitin esimiehelle olevani viikon poissa töistä lääkärin luvalla. Reaktio oli "Hmph...". En tiedä, mikä ihmisen ongelma on, jos vastaus alaisen poissaoloilmoitukseen kuulostaa tuolta. Ongelmastani on keskusteltu varsin äskettäin. Aivan kuin minun pitäisi kitua töissä siihen asti, kunnes jonain aamuna en enää pääse ylös sängystä. Nythän en edes näytä sairaalta. Ei ole kuumettakaan! Vai millä sairauden astetta pitäisi mitata?
Kumma, miten yhteen tuhahdukseen voi tiivistää kaiken tämän. En usko, että kuvittelen liikaa tällä tulkinnallani, koska taustalla on aivan riittävästi suullisesti esitettyä tietämättömyyttä ergonomiasta ja työperäisten vaivojen vakavuudesta. Ja jos esimies itse saa olla päivän tai pari poissa töistä, koska lapsella on ihottumaa, miksen minä saisi olla viikkoa poissa, kun oma henkilökohtainen työkykyni on alentunut niin, että lääkäri katsoo poissaolon tarpeelliseksi.
Soitin myös kollegalle, jonka niskaan osa töistäni valitettavasti kaatuu. Loput jäävät tekemättä ellei työnantaja sitten maksa jollekin ulkopuoliselle sijaiselle tai freelancerille niiden tekemisestä. Tuskinpa vielä viikon takia, joten ne ovat siellä sitten odottamassa paluutani.
En todellakaan aio tehdä ylitöitä rästien hoitamiseksi ja itseni saattamiseksi takaisin sairaslomaa edeltävään tilaan.
Ihan oikein! (siis tuo viimeinen lause) Maailma on täynnä kusipäitä ja valitettavasti jotkut heistä päätyvät esimies asemaan, niin kuin näyttää sinun kohdallasi käyneen. Mielestäni tuollainen "Hmph" on perkele suoraan sanottuna alaisen loukkaamista ja esineellistämistä tyyliin "voi vittu tää ratas hajos ja nyt tää ei toimi kunnolla". (suo anteeksi kiroiluni mutta sapettaa sun puolesta). Ehkäpä sun kannattaisi käyttää se viikko hyväksesi ja haistella uusia tuulia...
VastaaPoistaEn yllytä mutta tuskin viihtyisin tuollaisessa työpaikassa kovin pitkään. Herrat kun luulevat ettei nykyään saa töitä mistään mutta maailma on tekevälle töitä täynnä. Ei muuta sisko kun paranemisia ja pipo ylös, näytä sille mistä kunnon naiset on tehty!
Jäi sanomatta että pistän sut tonne Luostarin seinällä olevalle listalle niin porukat löytää tänne, jos sopii? (laitan kuitenkin, sopi tai ei ;D)
VastaaPoistaKyllä, nimenomaan yritän parhaani mukaan käyttää äkillisesti ilmaantuneen vapaa-ajan uusien tuulien haisteluun. Pitää kuitenkin annostella koneen ääressä istumista vähän varovasti nyt, kun liiallinen näpyttely kuitenkin on ongelman primäärinen syy. Jos yksin minun haluamisistani olisi asia kiinni, olisin jo karistanut tämän työpaikan pölyt jaloistani.
VastaaPoistaSaahan tätä mainostaa. Huomasin,että nyt oli jo tullut piikki kävijätilastoon. Vielä hauskempaa olisi, jos ihmiset jättäisivät jonkin jäljen käynnistään, siis muutenkin kuin laskuriin.
No hyvä juttu, arvelinkin tekstin luettuani että alat olemaan aika täyteen ko. lafkaa. Onnea uuden mestan löytämisen/saamisen suhteen, uskon että niitä kyllä on. Toivottavasti muuten olosi paranee sillä ei ole mitään mukavaa olla sairaana, multa meni selkä ja tässä nyt on jo toista viikkoa maattu. Alkaa käymään hermon päälle.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä noista vierailuista blogissa, olis ihan kiva tietää mitä ihmiset ajattelee ja muutenkin ton vuorovaikutuksen kannalta. Hyvää päivänjatkoo, ollaan yhteyksissä.
Kävin tutustumassa...paranemista niskavaivoihin!
VastaaPoista