tiistai 5. toukokuuta 2015

eroakaikistavelvoitteista.fi

Onpas tuota hiljaiseloa kestänyt, kun on ollut muuta tekemistä hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Nyt kuitenkin suivaannuin erinäisistä lukemistani uutisista siinä määrin, että pitää oikein päästä sanomaan asiasta ääneen.


Nämä armeijastaeroajat nimittäin. Ihmiset, jotka saavat äkillisen inspiraation haluta sivariin, kun puolustusvoimat on ilmoittanut ottavansa kaikkiin reserviläisiin yhteyttä.


Mitähän nämä uussivarit kuvittelevat tekevänsä mahdollisen kriisin puhjetessa? Istuvat kaikessa rauhassa kotona? Vaiko peräti lähtevät ulkomaille? Enpä usko.


Kuvitellaanpa, mitä tapahtuu, jos tulee kriisi. Veikkaisin, että ensinnäkin rajat suljetaan, jotta kuka tahansa ei pääse maahan "laillista" tietä. Tuskinpa terveitä, työikäisiä Suomen kansalaisia myöskään noin vain päästetään pois maasta. Tämä koskee paitsi miehiä, ase- tai siviilipalveluksesta riippumatta, myös naisia, jotka eivät ole suorittaneet minkäänlaista palvelusta. Ne, jotka eivät ole asevelvollisia, voidaan velvoittaa osallistumaan yhteiskunnan ylläpitämiseen muunlaisessa palveluksessa.


Sivarit siis on vapautettu asepalveluksesta, ei muista tehtävistä, joita valtiovalta varmasti heille keksii. Tehtävät tuskin ovat samaa luokkaa kuin rauhan aikana siviilipalvelustaan suorittavilla. Make 32 v. ei päädy kirjastoapulaiseksi tai vanhainkotiin mummoja hauskuttamaan. Sen sijaan Make 32 v. saattaa löytää itsensä kaivamasta pommitusten uhreja esille raunioista tai sammuttamasta tulipaloja.


Valitettavasti nykyaikainen sodankäynti on sellaista, että sotaa ei käydä ainoastaan rintamalla. Sota tunkee kaikkialle, jokaisen olohuoneeseen muutenkin kuin telkkariuutisten välityksellä. Sanooko Make 32 v. silloin, että "hei, mä olen sivari, pysykää poissa mun tontilta pommeinenne"?


Muuten olen sitä mieltä. että sivistyneessä yhteiskunnassa rauhan aikana pitää olla mahdollisuus valita varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen väliltä ilman sen kummempia perusteluja. Toivoisin kuitenkin, että aikuisilla ihmisillä olisi hiukan realistisempi näkemys siitä, mitä siviilipalvelus kriisin aikana tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita, kuin mitä erilaisilta kommenttipalstoilta käy ilmi.

15 kommenttia:

  1. Armeijan käynyt sivari on vapautettu asepalveluksesta rauhan aikana, rauhan.
    Nimim. kokemusta on. :)

    VastaaPoista
  2. Joo näin meille kerrottiin ainakin jo lukiossa, että vaikka kuinka kävisi sivarin tai aseettomana armeijan, niin se ei tarkoita sitä, etteikö tositilanteessa voisi joutua vaikkapa ihan ase kädessä sotimaan. Pikakoulutus ja riviin. Toki varmasti valtio ensisijaisesti sijoittaa muihin hommiin, mutta viime kädessä voi joutua ihan aseisiinkin. Rauhanajan säännöt ei päde enää kriisissä. Niin se vaan menee ja jos ei sitä tajua, niin kiitti vaan vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä. Ja sinne ulkomaille tosiaan kannattaa lähteä aika etupainotteisesti eikä sitten kun on jo kuset housussa, koska sitten ei enää pääse...

    VastaaPoista
  3. Aikaisemmin sivarit oli vapautettu asepalveluksesta rauhan aikana. Nykyisen lain mukaan sivareita ei enää määrätä asepalvelukseen liikekannallepanon aikana. Sen sijaan heidät määrätään siviilipalvelukseen siviilipalveluskeskuksen alaisuudessa tai pelastusviranomaisten, muiden pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun osallistuvien viranomaisten tai opetusministeriön hallinnonalan alaisuudessa. Puolustusvoimilla on oikeus määrätä palvelukseensa sivari, "jonka tutkittu vakaumus vakaumus ei estä sijoittamista puolustusvoimien palvelukseen". Viimeksimainitun sijoittamisen oleta tapahtuvan johonkin muuhun kuin aseelliseen tehtävään, sillä jopa puolustusvoimissa on nykyään paljon "siviilille" soveltuvia tehtäviä myös kriisiaikana.

    Pointtini kuitenkin on, että sivari voi löytää itsensä aika likaisista ja ikävistä hommista vaikkei olisikaan ase kädessä. Toisaalta asevelvollinen voi päätyä "siistiin sisätyöhön" erityisesti, jos hänellä on sopivaa erikoisosaamista. Aseettoman palveluksen valinneet taas ovat aivan oma porukkansa. Heille ei sota-aikanakaan pakolla isketä asetta käteen, vaikka he palvelisivat rintamalla.

    Nykyisilläkin säännöillä on toiveajattelua kuvitella olevansa "turvassa", jos on siviilipalveluksessa, koska eivät sotatoimet todellakaan rajoitu rintamalle.

    VastaaPoista
  4. Sivarit ovat yksilöitä jotka pitäisi karkottaa maasta. Ei mitään selkärankaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sitä mieltä että (kunnon mukaan) jokaselle tekis hyvää käydä armeija, mutta tarttee ne sotilaatkin tukitoimintaa kuten ruokaa ja ryysyjen pesua ja kaikkee muuta.

      Itte oon armeijan käynny, olin huoltokoulutuskeskuksessa ajoneuvon kuskina. Koin, vaikka ampumista harrastankin, että musta on enempi hyötyy avustavissa tehtävissä. Kuolemaa en pelkää, se ei ollu syy sivariks alkamisessa. On mulla viellä voimassa oleva sotilaspassikin. Toiveissa on kummiskii ettei enää tän kansan tarttis sotia.

      Poista
    2. Kukaan täysjärkinen ihminen ei toivo sotaa, eivät edes ammattisotilaat (tunnen jokusen, joten tiedän, miten ajattelevat). Sivarien maastakarkottaminen on ihan turhaa, kaikille löytyy kyllä tekemistä, jos niikseen tulee, ja on varmasti parempi, että kaikkia ei väkisin sijoiteta aseelliseen palvelukseen, jossa joistakin yksilöistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
      Mutta tässä kyseisessä asiassa minua henkilökohtaisesti ottaa päähän näiden viime viikkoina äkillisen sivariherätyksen saaneiden asenne ja motiivit, joiden järkiperäisyyttä epäilen suuresti.
      En arvostele Timon ratkaisua. Olet varmasti harkinnut asian eri puolia riittävästi aikanaan.

      Poista
    3. Ymmärrän sun pointin ja oon asiasta samaa mieltä.
      Toinen henkilöryhmä joitten toimintaa pidän epäeettisenä, on "espanjaan" karanneet eläkeläiset. Veroja ei tänne makseta ja kun he sitten vanhana sairastuu, tulevat he tänne sairastamaan, vaikka eivät oo killinkiäkään veroja tänne maksaneet. (Näin luulen asian olevan...)

      Poista
  5. Kriisin ajaksi on erityisosaamista omaaville (naisille ja miehille) todellakin määrätty tietyt tehtävät, minullekin. Mutta en usko koskaan joutuvani moiseen, minusta tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen.

    Valinnan vapautta itse kyllä kannatan, jokaisen pitäisi saada valita tarttuuko aseeseen vai ei. Eikä siinä suinkaan ole kyse siitä, että olisi jotenkin laiska, vaan ihan muuta arvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos valitsee sivarin oman arvomaailmansa takia, asia ok, mutta tämänhetkinen härdelli sopii niin ajan henkeen - eroillaan sieltä sun täältä, kun ei vaan huvita.

      Poista
  6. Ymmärrän pointtisi. "Käyn armeijan, koska se käy hyvästä välivuodesta / sieltä saa mehukkaita tarinoita / sotkun munkit on hyviä ja halpoja / jokinmuuyhtäjärjeväsyy" - mutta sitten "eroan reservistä, koska en TOD aio mitään ylimääräistä vaivaa enää isänmaan hyväksi nähdä". Ihan sama kuin "kuulun kirkkoon, että saan kirkkohäät / pääsen kummiksi / tms." mutta "eroan kirkosta, koska ei huvita maksaa veroja eikä kirkolliset näkemyksetkään aina ihan miellytä". Mulle kaikki rusinat pullasta hetijustiinsaoitisvälittömästi ja täysin vastikkeetta kiitos.Huokaus.

    VastaaPoista
  7. Nyt vasta luin tämän ja olen samaa mieltä sun kanssa tuosta armeijasta eroamisesta. Itse en ole inttiä käynyt, mutta olen kaupungin virastossa jonka velvoitteisiin kuuluu väestövastuu-hommat kriisitilanteessa, joten meikä on sitten jossain väestönsuojassa ohjaamssa ihmisiä, mies ehkä rintamalla ja pojat ties missä.. että en kyllä toivo minkäänlaista kriisiä nyt.

    Yllättäen muuten mulle ilmeni jokin aika sitten, että miestä ei haittaisi jos meidän pojat menisi sivariin. Minua haittaisi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään toivo kriisiä. Päälle nelikymppinen reservin aliupseeri tuskin löytäisi itseänsä etulinjasta, ne paikat on varattu nuoremmille, mutta jotain tekemistä valtiovalta minullekin aivan varmasti keksisi. Odottelen vielä sitä kirjettä, jossa kerrotaan, mitä tekemistä.

      Mieskö yllätti? No, ajat ja ajatukset muuttuvat, kenellä mihinkin suuntaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...