sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viikonlopun siivousurakka

Meidän huusholli on ihan samassa siivossa kuin ennenkin, mutta esiteinin läppäri, pelihelvetin tyyssija, koki puhdistumisen.

Esiteini, melkein teini, ihmetteli, kun kone päivitti ties mitä ties kuinka kauan eikä päästänyt häntä pelaamaan. Kysyttäessä selvisi myös, että kone on hidas ja kaikenmaailman mainokset välkkyvät, kun sinne tänne klikkailee. Siitähän siipan korvissa alkoivat hälytyskellot soida, ja hän päätti vilkaista jälkikasvunsa rakkainta leikkikalua vähän tarkemmin. Mainittakoon, että esiteinin läppäri käy meillä vain satunnaisesti, ja päävastuu sen ylläpidosta ei kuulu siipalle vaan esiteinin äidille.

Kävi ilmi, että koneelle on joskus muinoin asennettu jonkinlainen varsin alkeellinen virussuoja. Kävi myös ilmi, että automaattinen skannaus oli pois päältä, ja lokitietojen mukaan koneen tiedostot oli viimeksi skannattu haittaohjelmien varalta jossain vaiheessa viime syksyä. No, skannaus käyntiin ja odottamaan lopputulosta.

Prosessi kesti ja kesti, taisi mennä kolme tuntia ja vielä toisetkin saman verran. Viruksia löytyi noin ziljoona ja siihen päälle kaikki muut haittaohjelmat. Siippa latasi netistä toisen ohjelman ja antoi senkin skannata. Siivottavaa löytyi vielä lisää. Latasipa vielä kolmannen ja neljännenkin, ja jokaisella skannauskerralla löytyi jotain uutta. Onneksi roskan määrä alkoi kuitenkin silminnähden vähentyä.

Esiteinin kanssa käytiin keskustelua viruksista ja siellä täällä surffailusta ja epämääräisten linkkien klikkailusta. Keskustelua kuunnellessani totesin, että esiteini saattaa olla pelinörtti, mutta nörttiys ei ulotu yleisen tietokone-tietoturva-mitäsaajaeisaaklikata-tietouden puolelle pätkän vertaa. Kävi myös ilmi, että äidin luottokortilla, äidin tietäen, on maksettu peliostoksia koneella, jonka suojaukset ovat todella olemattomat.

Kun jossain vaiheessa väläytettiin uhkakuvaa, että koko kone ehkä joudutaan asentamaan uudelleen kaiken sille kertyneen roskan vuoksi, esiteini alkoi parkua, että ei saa missään tapauksessa kirjautua ulos mistään, kun hän ei tiedä tai muista salasanoja. No, salasanathan saa yleensä palautettua melko helposti käyttäjäprofiiliin rekisteröidyn sähköpostin kautta. Mutta kas, lähes jopa paikassa on käytetty äidin sähköpostia. Äidin vanhaa sähköpostia, ihan tarkkaan ottaen. Sitä, joka ei enää ole voimassa. Lisäkeskustelu paljasti, että esiteinillä on omakin sähköpostiosoite, jonka salasanaa hän tosin ei edes tiedä, koska äiti on sen luonut ja jättänyt kertomatta salasanan.

Esiteinin konetta siivotessaan siippa kirosi alimpaan helvettiin eksänsä tietotekniset kyvyt ja valveutuneisuuden tason. Siivousprosessin aikana esiteini itse, silloin kun ei parkunut koneen vierellä mahdollisesti menetettäviä pelituloksia, keskittyi ottamaan selfieitä.

Minulla olisi aika monta kommenttia siivousoperaation aikana ilmitulleista asioista, mukaan lukien vanhempien vastuu vaikka läppäri kuinka olisi lapsen ikioma, mutta taitaa olla parempi, että jätän sanomatta. Ehkä arvaatte muutenkin.

5 kommenttia:

  1. Mammanpoika jotenkin kävi mielessä, kun äidin kortilla ja s-postitileillä touhuilee. Opettelisi omansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidillä on tarve kontrolloida, mutta kontrolli ei sitten kuitenkaan osu ihan oikeisiin asioihin. Tosin olen kyllä sitäkin mieltä, että tuon ikäisen pitäisi jo itse tietää ja osata kaikenlaista perusjuttua, jos aikoo netissä pelata.

      Poista
  2. Ehh.. mä taidan olla kans ihan hiljaa... *pöyristyneenä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiih... Joskus hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
      Voin muuten sanoa, että siippakin oli hieman pöyristynyt tästä kaikesta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...