Meillä on ollut tässä samassa talossa jonkin aikaa naapuri, jonka jutut ja tekemiset jotenkin saavat minut miettimään, että millaisessa tilanteessa hän oikein elää.
Kyseessä on ihan mukava ihminen. Äärettömän sosiaalinen - itse asiassa hiukan liian sosiaalinen minun makuuni - keski-ikäinen nainen, joka tyttärineen joutui nyt muuttamaan vuokraamastaan asunnosta, kun omistaja tarvitsee sen käyttöönsä.
Nainen suunnitteli vielä muutama kuukausi sitten ostavansa asuntonsa, koska arveli, ettei omistajalla ole sille käyttöä. Matkassa oli ainoastaan se mutka, että hän ei voinut saada asuntolainaa, koska hänellä ei ole vakinaista työpaikkaa. Tosin suunnitelmana oli kyllä hankkia vakinaistaminen. Siinä pienehkönä hidasteena on, että naisella ei ole työhönsä muodollista pätevyyttä, jota ilman vakinaistaminen taitaa olla aika vaikeaa. Kuulemma hän opiskelee työn ohessa jotakin, muttei kuitenkaan mitään sellaista, joka sen muodollisen pätevyyden toisi.
Siippa on ollut apuna kantamassa huonekaluja sekä vanhan että uuden asunnon päässä. Siipan mielestä naisen uusi asunto on murju. Nainen itse sanoo olevansa tosi tyytyväinen, kun löysi niin kivan asunnon.
Naisella tuntuu olevan aina sata rautaa tulessa ja suunnitelmia uusista projekteista vieläkin enemmän. Naisen teinitytär on rauhallisen ja vähän syrjäänvetäytyvän oloinen, ja vaikuttaa suhtautuvan äitinsä vauhdikkaaseen menoon hyvin tyynesti. Äiti on boheemi taiteilijatyyppi, tytär taitaa olla fatalisti.
En oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun puheet ja havaittavissa oleva todellisuus eivät täysin kohtaa. Ehkä nainen vain on niin positiivisesti ajetteleva, että näkee tulevaisuuden ruusunpunaisena, vaikka reunaehdot eivät täyty. Ehkä hän elää kuplassa.
Eihän asia tietenkään minulle kuulu. Kunhan tässä ihmettelen maailman menoa, kun ei muutakaan tekemistä ole keskellä yötä.
Maailma kun on näinä päivinä kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, niin saattaahan se olla että nainen on kehitellyt tuollaisen puolustusmekanismin joka ainakin näyttäisi toimivan... niin ehkäpä on parempi antaa naisen elää haavemaailmassaan jos tuo ei ole muuten haitaksi
VastaaPoistaOptimistinen asenne kieltämättä auttaa elämässä. Enkä minä ole ajatellut ryhtyä tivaamaan naiselta, että mites nämä asiat nyt oikein ovat, kun sanot yhtä ja minä näen jotain ihan muuta.
PoistaAina on olemassa sekin vaihtoehto, että hän on - anteeksi vain - vähän yksinkertainen, suomeksi siis tyhmä. Ainakin mitä tulee minä-kuvan realistisuuteen. Mutta eipä se haittaa, varsinkaan jos on tuollainen asenne, että "jos ei voi saada sitä mistä pitää, kannattaa oppia pitämään siitä, mitä saa".
VastaaPoistaMinusta hän kuulostaa ADHD-tyypiltä, toki mahdotontahan se on täysin tuntemattomasta ihmisestä sanoa, mutta tuo boheemius ja jokin muu voisi viitata sinne.
VastaaPoistaADHD:ta minäkin epäilen sen perusteella, mitä nainen on kertonut tähänastisesta elämänurastaan, ja viimeaikaiset havainnot tukevat oletusta. Nainen aktivoitui kesän aikana naamakirjassa, ja jonkin aikaa sitä uutistulvaa seurattuani minun piti muuttaa asetuksia niin, etten enää saa kaikkea hänen postaamaansa uutisvirtaani. Alkoi tulla tunne, että hukun vuodatuksiin, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Kovasti näkemyksiä erilaisista asioista, mutta poukkoileva tajunnanvirta ei ole kovin helposti sulavaa. Joo, on se varmaan ADHD ennemmin kuin yksinkertainen.
VastaaPoista