Esiteinillä - melkein jo teinillä - oli kaveri mukana viikonlopunvietossa. Kaksi samanikäistä pitää aika tehokkasti seuraa toisilleen, ja aikuisten huoleksi jää lähinnä muonitus sekä pienimuotoinen peräänkatsominen.
Siippa on siinä vakaassa käsityksessä, että eksänsä ei vaadi esiteiniltä yhtään mitään ja käsittelee tätä pikkulapsena. Lapsen mieltä ei saa millään tavalla pahoittaa, kuulemma.
Kieltämättä tietyt pikkujutut korostuvat, kuin ruokapöydässä istuu kaksi samanikäistä, ja se vieras esiteini-ikäinen ei makaa lautasensa päällä, syö valittamatta kaikkea tarjolla olevaa, myös vihanneksia, ei visko "syötäväksi kelpaamattomia" paloja pois lautaseltaan, ei röyhtäile, ei esittele suunsa sisältöä eikä edes piereskele.
Lapsi oppii sellaisia asioita, mitä hänelle opetetaan, muistelen lukeneeni jostakin kasvatustieteellisestä opuksesta. Ehkäpä siippa on oikeassa eksänsä suhteen.
Oi voi... käytöstapakoulus alkaa jo kunniakkaassa yhden vuoden iässä ihan pöytätapojenkin suhteen, joten menetetty tapaus taitaa olla. Jollette sitten päätä, että "eri talouksissa on eri säännöt" ja pistä sitä ruotuun teillä. Siihen nimittäin on täysi oikeus!
VastaaPoistaMeillä ON eri säännöt kuin äidin luona, mutta niiden muistaminen tuntuu joskus olevan vaikeaa, kun niitä ei tosiaan ole hinkattu sinne selkäytimeen sen pääasiallisen kasvattajan toimesta. Se, mikä meikäläistä erityisesti ottaa päähän, on että kersaa lähinnä naurattaa pöydässä piereskelystä yms. annettu negatiivinen palaute. Ihan kiva poika muuten, mutta...
PoistaMeillä on meidän säännöt, sen tietävät kaikki kyläilijät.
VastaaPoistaVastaavassa tapauksessa henkilö poistetaan pöydästä ja syömään saa tulla kun muistuu hyvät pöytätavat mieleen. :)
Ruokalista meillä on: Syö tai ole nälissäs.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta siippa eli esiteinin isä ei kykene täysin yhdenmukaiseen linjaan tässä asiassa. Etävanhemman ongelma on löytää tasapaino suhteessa lapsenkasvatukseen, kun lapsen kanssa ei vietetä normaalia, jokapäiväistä arkea.
PoistaTalossa talon tavat sanoisin sille piereskelijälle.
VastaaPoistaSiitä on sentään jo päästy eroon, että kiellettäessä tai käskettäessä jotakin lapsi vetoaa siihen, että äidin luona asia on eri tavalla. Olemme aika tylysti sanoneet, että äiti ei päätä asioista isän luona.
PoistaNaisihminen eli äitinsä sallii moisen käytöksen? Erikoista.
VastaaPoistaSinun ei tarvitse sietää, kyse ei ole parivuotiaasta..
-a
No joo... Äitinsä kasvatusfilosofia taitaa olla, että lapsen mieltä ei pidä pahoittaa kielloilla tai säännöillä. Luulen tässä käyneen myös niin, että pikkulapsen sikailu ruokapöydässä oli söpöä, mutta sitten kun söpöys hälveni, tapojen opettaminen isolle lapselle, joka ei ole tottunut kieltoihin ja käskyihin, osoittautui liian vaikeaksi.
PoistaHyvä tavat määrittävät ihmisen ja sen mistä hän tulee. Näin se on ja nälkää nähneenä ihmisenä mulla on sen verran kova kunnioitus ruokaa kohtaan etten suvaitse minkäänlaista pelleilyä sen kanssa, liittyi se sitten ruoan valmistukseen tai ruokapöydässä olemiseen/ruoan syömiseen.
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä!
Poista