tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kierre

Vihreäksi maalatun maastokuorma-auton lavalta voi tulla alas monella eri tyylillä, mutta alastulossa kannattaa huomioida, jos yllä on taisteluvarustus - täynnä erilaista tavaraa oleva taisteluvyö ja rynnäkkökivääri - joka painaa kymmenen kiloa ja tekee liikkumisen tietyissä tilanteissa vähemmän ketteräksi.

Turvallisin tapa on kavuta alas hallitusti avattua takalautaa tikkaina käyttäen. Tämä on yleensä vähiten riskialtis tapa, kunhan katsoo, ettei onnistu jollakin ilveellä saamaan vaikkapa jalkaansa jumiutumaan johonkin rakoon ja päätyä roikkumaan jalastaan ylösalaisin - ei siinä kyllä kovin kauan roikuta, siitä pitää painovoima huolen - tai vaihtoehtoisesti tekemään spagaatin, jota ei tiennyt pystyvänsä tekemään. Kiinni jäämisen vaara ei ole erityisen suuri, mutta aina joskus joku onnistuu tässäkin.

Jos on kiire eikä arastele tömähdystä, jota se edellä mainittu, päälle ripustettu kymmenen lisäkiloa tehostaa, voi hypätä alas. Automallista riippuen matka lavalta maahan on noin puolitoista metriä, ja laskeutumispaikkaa kannattaa nopeasti arvioida katseellaan ennen hyppäämistä. Asfaltille tömähtäminen on hieman ikävämmän tuntuista kuin jollekin pehmeämmälle alustalle.

Jos takalautaa ei jostakin syystä avata, alas pääsee kapuamalla sen ylitse. Ensi näkemältä tehtävä saattaa vaikuttaa hankalalta keskimittaiselle tai sitä lyhyemmälle naiselle, mutta tässäkin auttaa suunnittelu. Kaikenlaisia ulokkeita voi käyttää askelmina, myös vetokoukkua, ja käsillä kannattaa ehdottomasti ottaa tukeva ote takalaudan reunasta. Täysin mahdollinen tehtävä siis.

On myös mahdollista tulla alas kierteellä, mutta se ei ole suositeltavaa. Jos vaikkapa ottaa kunnolla kiinni vain toisella kädellä lavan kulmasta ja asettelee jalkansa hieman huolimattomasti niin, että askel lipsahtaa, voi päätyä pyörähtämään puolitoista kierrosta oman pystyakselinsa ympäri, jonka jälkeen laskeutuminen maahan tapahtuu todennäköisesti takapuoli edellä. Kierre aikaansaa sen, että alastulo on suhteellisen vauhdikas. Tätä ei suositella, ei todellakaan. Takapuoleen sattuu.

9 kommenttia:

  1. Hmm, mielenkiintoisia asioita on maailma täynnä. Sellaisiakin, joita ei ole IKINÄ tullut ajatelleeksi. Kuten tämänkertaisen postuksesi aihe ;-)

    Kiitos maailman avartamisesta (vaikka lähitulevaisuuden suunnitelmissa ei ole maastokuorma-auton lavalle kiipeämistä ja alastuloa - mutta mistä sitä oikeasti koskaan tietää. Elämä ruukaa yllättää!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin syystä minulle tuli päivän sanasta VÄLITTÖMÄSTI mieleen tällainen juttu :D

      PS. Lavalle kiipeämisessä ei ole erilaisia tyylivaihtoehtoja ;)

      Poista
  2. Mun mieleen tuli tästä omakohtainen kokemus rullaluistimilla suoritetusta kolmoislutzista. En suosittele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Voin kuvitella, että näissä on tiettyjä yhtymäkohtia. ;)

      Poista
  3. Minä katselin tuota touhua lapsena aika usein, asuimme armeija-alueen läheisellä omakotitaloalueella. Meidät kakarat kyllä välillä häädettiin pois sotilaitten luota, kun kehtasimme irvailla heille. Aika paljon saimme siellä kumminkin leikkiä. Sanonkin aina kun armeijasta tulee puhe, että minä on käynyt 19 ensimmäistä elinvuottani armeijaa. Silloin muutimme pois sieltä ja minä läksin Treelle opiskelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä 19 vuoden kokemuksella pitäisi saada vähintään korpraalin natsat ;)

      Poista
    2. Kiitos natsoista!
      *murisee tyytymättömänä* Vainko korpaarilin? Haaveilin edes vääpelin nimikkeestä, sopisi minulle!!

      Poista
    3. Hmmm... Asianhaarat huomioonottaen sinulla taitaa kyllä olla edellytykset vääpeliksikin ;)

      Poista
    4. Kiitos Kiitos!
      CV on jo päivitetty;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...