Ei jaksa...

Tämä ns. loma alkaa jo vähitellen tympiä. Sen lisäksi, että on liian kuumaa, ympärillä olevat ihmiset käyvät hermoille ja tekemisen puute hajottaa. Joo, ei lähdetty tänä kesänä ulkomaille, eikä harrasteta edes kotimaanmatkailua paria päiväreissua enempää. Jonkin aikaa tällaista kestää, mutta sitten kuin rentoutumisen huippu on saavutettu, alkaa alamäki ja v-käyrä ryhtyy pikkuhiljaa nousemaan. Joinakin päivinä sen alhaalla pitämisessä on täysi työ.

Esiteinin seurasta on saatu nauttia tällä hetkellä jo ikuisuudelta tuntuvan ajan ja vielä on aikaa edessäkin. Mukula yrittää passuuttaa meitä aikuisia parhaansa mukaan ja muutenkin venyttää talon sääntöjä. Ilmeisesti ongelman ydin on, että kun kotonaan on tietyissä asioissa tiukemmat säännöt kuin meillä, meidän mukamas rennompi ilmapiiri luo illuusion, että mitään sääntöjä ei ole. Ja sitten esiteinin meno on välillä sen mukaista. Vauhti sata, äly nolla.

Siipalla on ilmiselviä vaikeuksia sanoa perilliselleen vastaan niin usein kuin olisi tarve, ja minä en oikein jaksaisi pitää jöötä molemmille.

Viikon kohokohta on ollut, kun joku sulki illalla oven, jonka takana on kissojen hiekkalaatikko. Jompi kumpi maukuista ei jaksanut pidätellä koko yötä, minkä tuloksena aamulla herättiin tuoreen kissanp****n aromiin. Meidän huushollissa on vain harvoja ehdottomia sääntöjä, mutta yksi niistä on, että kissojen ja hiekkalaatikon välillä olevaa ovea ei suljeta. Ikinä. Tästä asiasta on keskusteltu muutamaankin otteeseen hyvin vakavaan sävyyn, mutta silti asia ei mene perille.

Kesäflunssa onneksi oli ja meni jo, sillä jos se kruunaisi tämänhetkisen tilanteen, v-käyrä olisi mennyt katosta läpi jo monta kertaa.

Kaikesta huolimatta tunnelin päässä näkyy valoa. Keskustelut työmarkkinoiden kanssa ovat tuottaneet tulosta ja broilerinkasvattamo kutsuu elokuussa. Sen johdosta arvelisin, että lataamolle ei kaikesta huolimatta tarvitse lähteä.

Tilannekatsaus

Pillerinsyöjäkissa pudottelee karvojaan joka paikkaan. Niistä tulee pölynimurin pussi täyteen alta aikayksikön. Miten keskikokoisesta kissasta voikin lähteä noin paljon karvaa? Siippa jo arveli, että kohta meillä on kalju kissa.

Ilmeisesti ilmiö kuuluu taudinkuvaan, koska lähellekään vastaavaa karvanlähtöä ei ole ikinä koettu kesäaikaan. Tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan, jos oikein ajatellaan. Muuten kissa vaikuttaa aivan normaalilta, mutta kaipa tästä pitää mainita eläinlääkärille, kun pikapuoliin mennään tarkistuttamaan tilanne muutenkin.

Minä poden jo lähes perinteeksi muodostunutta kesäflunssaa. Ei siitä sen enempää.

Yhden broilerikasvattamon kanssa on keskustelut käynnissä. Sieltä saattaa hyvinkin poikia kuoriutua jotakin tekemistä, kun loma-aika on ohi ja broilerinkasvatustoiminta taas vilkastuu. Tästä aiheesta toivon mukaan lisää juttua lähitulevaisuudessa.

Kesä passivoi. Menen syömään jäätelöä.

Kääks!

Piti lähteä ostoksille, kun totesin, että urheiluliivikokoelmassani on oikeasti vain yksi kappale, joka ei ole pieni/venahtanut/muuten loppuun kulunut. Siellä pukukopissa sovitellessani - en ymmärrä ihmisiä, jotka kykenevät ostamaan minkäänlaiset etumustan kannattimet sovittamatta - havaitsin, etten ehkä olekaa kokoa, jota olen luullut olevani.

Tavallaan tämä on täysi mysteeri. Jos paino ei ole muuttunut, miksi kropan mitat eivät ole samat kuin vielä hetki sitten. Ja ei, en ole treenannut niin intensiivisesti tai muutenkaan muuttanut elintapojani suuntaan tai toiseen siinä määrin, että sillä olisi ollut tässä tapauksessa jotain vaikutusta. Enkä mielestäni ole aivan vielä siinä iässä tai kunnossa, että pystymitta pienenee ja sen johdosta (?) loogisesti (?) leveys kasvaa. Enivei, jotain sopivaa kuitenkin löytyi, mutta hieman nyt olen hämmästynyt.

Lisää vaatetuskaa on odotettavissa, kun pitäisi löytää klänninki. Kuulemma. Jotain edustuskelpoista, koska pitää edustaa miehen työpaikan tilaisuudessa. Tätä tapahtuu niin harvoin, että kaapista ei todellakaan löydy mitään soveliasta. Ja kun nyt sanon "ei mitään", tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Ja sitä paitsi sen kyseisen edustusvaatteen pitäisi ainakin omasta mielestäni olla sellainen, joka ei saa minua näyttämään a) tädiltä b) keski-ikäiseltä, joka yrittää näyttää 20 vuotta nuoremmalta c) läskiltä d) lainavaatteissa olevalta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tässä on parasta laittaa hyvät kävelykengät jalkaan, jotta jaksaa kävellä läpi kaikki mahdolliset kaupat, kunnes se jollakin tavalla siedettävä vaate sitten löytyy sieltä viimeisestä kaupasta. Jos löytyy. Jos ei, niin heittäydyn lattialle itkupotkuraivarin kourissa.

Sitten kun The Klänninki on löytynyt, pitää ilmeisesti myös ostaa kengät, koska en ole ostanut minää ns. hienompia kenkiä ainakaan kuuteen vuoteen. Minun nykyinen kenkävarastoni koostuu kengistä, jotka soveltuvat kävelyyn, juoksemiseen ja autolla ajamiseen, ja ne voi jakaa kahteen ryhmään: mukavat ja vielä mukavammat. En edes muista milloin olen viimeksi käyttänyt korkokenkiä, joten on ehkä parasta unohtaa ne kymmenen sentin piikkarit tällä kertaa. Tosin en edes tiedä, ovatko sellaiset enää muotia. Viimeksi kun käytin sellaisia, ne olivat.

Se sentään lohduttaa, että muistaakseni kenkien ostaminen ei tuota minulle vaikeuksia.

Keskisuuri ihme

Muistatte varmaan, kun kerroin kissan saamasta lääkityksestä. Pilleri aamuin illoin. Alkuhankaluuksien jälkeen homma alkoi sujua varsin mallikkaasti, ja koska pillerit menivät sinne, minne niiden pitikin eli kissan kurkusta alas, lääkkeen vaikutuskin oli toivotunlainen. Koska tarkoitus on, että aluksi lääkkeillä normalisoidaan kilpirauhasen toiminta ja sen jälkeen vain ylläpidetään saavutettua tilaa, eläinlääkäri antoi luvan vähentää pillerit yhteen päivässä. Hurraa!!

Aamupilleri, jolla nyt jatketaan, menee normaaliin tapaan ilman suurempia sirkusesityksiä. Iltapillerin ottoaikaan - ja sitähän ei nyt enää oteta - olen havainnut, että kissa maleksii keittiöön ja istahtaa odottamaan jotakin. Sitä pilleriäkö? Ilmeisesti. Vaikuttaa siltä, että kissan oppimiskyky on ylittänyt minun odotukseni, mikä tässä tapauksessa on aika erikoista, koska yleensä kissa oppii asioita, jotka sen itsensä mielestä ovat tarpeellisia. No, ehkä se sitten on kuunnellut minua, kun olen sille kerta toisensa jälkeen sanonut, että pilleri on hyväksi, pilleri parantaa oloa, pilleri pitää siksi ottaa.

Olen myös sanonut, että pillerin jälkeen saat namin. Voi siten olla, että se nami on se asia, joka on jäänyt hyötyä tavoittelevan kissan mieleen.

Toinen asia tietenkin on, että kissa näyttää myös tuntevan kellon, koska osaa ilmestyä paikalle oikeaan aikaan.

Varsinainen ihme kuitenkin tapahtui, kun päätin antaa samaiselle kissalle matolääkettä. Käytän lääkepastaa, jota on helppo truutata kissan suuhun. Arvatkaapas, mitä kissa teki, kun se näki ruiskun, jossa pasta on? Valpastui ja tuli luokseni, melkein avasi suunsakin valmiiksi. Eipä ole matolääkkeen antaminen tälle kissalle ikinä ollut näin helppoa!

Tämä pitää kyllä laskea vähintään keskisuureksi ihmeeksi.

Kädet ylhäällä ilmassa

Luuletko, että sinä ja minä tapaamme uudelleen?
Luuletko, että meillä on tulevaisuus yhdessä?
Luuletko, että sinä ja minä elämme vielä pitkään?
Minä en usko siihen.

Luuletko, että sinä ja minä muistamme sen illan?
Luuletko, että me palaamme tänne unissamme?
Luuletko, että me elämme onnellisina elämämme loppuun asti?
Vaikkemme enää koskaan tapaa toisiamme.

Kädet ylhäällä ilmassa.
Otsa tankoa vasten, nyt räjäytämme katon.
Päädymme taivaaseen, jossa enkelit itkevät.
Kaupunki on hereillä, kaikki on annettu anteeksi, rakkaani!
Kädet ylhäällä ilmassa.
Me humallumme, eikä elämällä ole tarkoitusta.
Kuka välittää?
Yö on kaunis, ja sinä olet kuin yö.
Minä olen jälleen voittaja.

Luuletko, että sinä ja minä voitamme tämän kisan?
Luuletko, että meillä on mahdollisuus kaikkia muita vastaan.
Toivon, että voisin luottaa johonkin muuhun kuin tunteeseen,
että kaikki on jo liian myöhäistä.

Kädet ylhäällä ilmassa.
Otsa tankoa vasten, nyt räjäytämme katon.
Päädymme taivaaseen, jossa enkelit itkevät.
Kaupunki on hereillä, kaikki on annettu anteeksi, rakkaani!
Kädet ylhäällä ilmassa.
Me humallumme, eikä elämällä ole tarkoitusta.
Kuka välittää?
Yö on kaunis, ja sinä olet kuin yö.
Minä olen jälleen voittaja.

Petra Marklund
Suom. Rouva B

11 totuutta

Rantakasvi heitti haasteella, ja koska sitä annettiin lupa soveltaa niin oion vähän mutkia. Alkuperäisen haasteen mukaan pitäisi kertoa 11 vapaavalintaista asiaa itsestään, mutta sen taidan skipata laiskuuksissani. Rantiksen 11 kysymykseen sen sijaan vastaan.

1. Mikä on lempikulkuvälineesi asteikolla juna, lentokone, laiva ja miksi?
Juna. Tai lentokone. Jompi kumpi näistä. Kumpi on parempi, riippuu matkan pituudesta. Juna voittaa ainakin linja-auton, koska junassa en ala voida pahoin. Siellä pystyn myös lukemaan toisin kuin linja-autossa. Laivoihin suhtaudun varauksella ja syynä on tässäkin tapauksessa pahoinvointi, joka iskee varsin äkkiä, jos alkaa keikuttaa.

2. Mitä lemmikkiä et missään nimessä ottaisi?
Ehkäpä en ottaisi käärmettä tai jotain muuta matelijaa. Lemmikki on mieluiten jonkin pehmeä ja karvainen eläin.

3. Käytkö katsomassa/auttamassa ketään vanhusta/sairasta säännöllisesti?
En tällä hetkellä asuinpaikasta johtuen. Jos asuisin muualla, jossa olisi esim. iäkkäitä sukulaisia lähiseudulla, hyvin todennäköisesti kävisin auttamassa.

4. Pysähdytkö viinalta haisevan maassa makaavan ihmisen kohdalle tarkistamaan hänen kuntonsa?
Olen pysähtynyt ja jopa soittanut apua, kun pultsari ei reagoinut puheeseen ja päässä vaikutti olevan haava. (Myönnän, etten ryhtynyt tutkimaan tarkemmin, mistä veri oli peräisin.)

5. Miten usein käyt kirjastossa?
Todella vaihtelevasti. Opiskeluprojektin aikana kävin hyvinkin säännöllisesti. Nyt kun on taas aikaa lukea muutakin, todennäköisesti alan käydä useammin etsimässä luettavaa.

6. Mitä lihaa/kalaa ostat kaupasta ja mitä siitä teet?
Ostan mitä milloinkin, useimmiten jotain edullista, ja katselen, jos jokin on tarjouksessa. Täytyy myöntää, että jauhelihaa tulee ostettua turhan usein vain sen takia, että siitä saa nopeasti kokattua jotain ruuantapaista. Kesäaikaan grillaan mielelläni, ja erityisesti silloin vaikuttaa myös miehen mielipide siihen, millaista lihaa grilliin päätyy. Mies on nirsompi kuin minä, millä on myös vaikutuksensa ostoksiini.

7. Luomu vai ei ja miksi?
Kyllä kiitos, mielellään, mutten kuitenkaan aina lähde ensisijaisesti luomua etsimään. Tässäkin tapauksessa hinnalla on vaikutusta eli jos luomu on ylikallista tavalliseen verrattuna, ostoskärryyn päätyy tavallinen tuote. Kaikenmaailman kemikaaleja saa muualtakin ihan riittävästi, vaikka söisi luomua.

8. Kiroiletko itseksesi autossa tai yksin kotona?
Joo... joskus. Mutten huvin vuoksi. Ainoastaan hyvästä syystä.

9. Mikä on sinun mielestäni hauskin ammatti?
Hauskin? Minä itse olen pohjimmiltani byrokraatti, joka tykkää pyöritellä asiakirjoja ja suunnitella ja organisoida erilaisia asioita. Onko se hauskaa? Olenko minä outo?

10. Oletko helposti johdateltavissa?
Mielestäni en. Tosin se, kuinka helposti lähden mukaan erilaisiin juttuihin, riippuu myös siitä, kuka ehdottaa, ja kuinka kiinnostunut olen ko. asiasta ylipäätään. Olen oppinut tervettä epäluuloisuutta ja harkintaa.

11. Miten usein käyt metsässä kävelemässä/hiihtämässä/sienessä/marjassa?
Nykyään turhan harvoin, ja useimmiten vain kävelemässä. Silloin kun olen asunut nykyistä parempien marja- ja erityisesti sienimaastojen äärellä, olen käynyt säännöllisemmin sadonkorjuussa.

Laiskuus jatkuu siinä määrin, etten jaksa keksiä uusia kysymyksiä, enkä siten myöskään haasta ketään.

Arki-illan ajanvietettä

Bee: Hei kuule, voisit sä tehdä jotain tälle pistorasialle? Se roikkuu.
Siippa: Miten niin roikkuu?
B: Se on niinku jotenkin irronnut seinästä.
S: Toihan on hengenvaarallinen. Et kai sä ole käyttänyt sitä?
B: Noo... Aina joskus, kun tässä lähellä ei ole muita pistorasioita.
S: Ei näiden kanssa kuule parane leikkiä!
B: No sitten olis varmaan parempi, että joku korjaisi sen.
S: Missä meidän ruuvimeisselit on? Aina hukassa...
B: Ne on työkalupakissa ja se on... Äh, et sä sitä kuitenkaan löydä. Mä haen. Millainen meisseli?
S: Ristipää. Aika pieni.
B palaa hetken kuluttua ristipäämeisselin kanssa.
S: Ei tollasta kun tasapäinen!
B: Äsken sanoit, että ristipää.
S: Niin mut sit mä katsoin tarkemmin.
B: Näyttää siihen kyllä ristipääkin sopivan. Kokeile nyt tällä ensin.
S ruuvaa ruuveja tiukempaan.
S: Ei kyllä tää pitää sittenkin ottaa irti.
S ryhtyy ruuvaamaan ruuveja auki ja yrittää sitten vetää pistorasian kokonaan irti seinästä.
B: Pitäis varmaan laittaa pääkytkimestä virrat pois, ennen kuin sä teet mitään enempää.
S: Miksi?
B: Ettet saa sähköiskua, kun tunget sormiasi sinne pistorasian taakse.
S: Ei tästä mitään sähköiskua saa. En mä koske mihinkään, missä on sähkö.
B: No kiva tietää... Mutta mä silti olen sitä mieltä, että tässä vaiheessa vois ne sähköt kytkeä pois päältä.
S: Ei tarvi!
B: Tiedät sä muuten, mitä sä olet tekemässä?
S: Hrmph... Ei tää nyt lähde edes irti. Pidä tätä rasiaa paikallaan, kun mä ruuvaan sen taas kiinni.
S ruuvaa...
B: Nyt se on muuten vielä enemmän irrallaan seinästä kuin aikaisemmin.
S: Miten niin?
B: Ennen se pysyi jotenkin seinässä kiinni, kun sen painoi paikalleen, mutta nyt se on millin irrallaan eikä mene lähemmäs.
S: Mä en ymmärrä, miten sen saa pysymään paikallaan, kun ei nää ruuvit pidä sitä yhtään. Kuuluuko se liimata seinään vai mitä?
B: Kuule mä en vaan tiedä, kun en ole tommosten kanssa leikkinyt.
S: Sähkömieskö tässä pitää kutsua?
B: Enpä ota kantaa siihenkään. Veikkaisin, että pistorasian saa kiinnittää seinään ilman mitään sähkärin papereita, mutta jos se ei onnistu, niin enpä sitten tiedä...
S siirtyy netin ääreen.
S: Mä vähän mietin nyt tätä...
B: Kiva, mutta mitäs tolle pistorasialle ihan käytännössä tehdään? Ei sitä noinkaan voi jättää olemaan.
S: Joojoo... Mä katson sitä jossain vaiheessa.
B katselee ympärilleen kodinkoneen pistoke kädessään.
S: Älä vaan koske siihen pistorasiaan. Se on hengenvaarallinen!