perjantai 28. marraskuuta 2014

Itsetehty lasiseinä

Meikäläisen työpaikalla, sillä uudella, on hyvä työilmapiiri. Ihmiset tulevat toimeen keskenään, eikä paskanpuhumista selän takana juurikaan esiinny. Lähinnä ihmetellään joskus broilerinkasvatusta, kun joillakin broilereilla on taipumus vaatia erityishuomiota.

Tässä nyt jo muutaman kuukauden ihmisiä ja toimintaa seuranneena, olen vähitellen huomannut myös, että onhan tuollakin joitakin, tosin harvoja, työntekijöitä, joiden toiminta ei kaikilta osin saa yleistä hyväksyntää.

Yksi valkkaa itselleen vain kivoja hommia eikä osallistu esimerkiksi silloin, kun pidetään koko porukalla talkoot kasvattamon puolella ja lapioidaan kanankakkaa. Kun talkoisiin kuuluu olennaisena osana myös se, että mietitään, miten kanankakan lapioimista ja muita vastaavia rutiineja voitaisiin kehittää ja tehostaa, luulisi se koskettavan kaikkia. Mutta kun ei. Yksi istuu suljetun oven takana tekemässä kivoja töitä ja hermostuu, jos joku pyytää mukaan talkoisiin. Muuten kyllä kyseessä on oikein mukava ja lupsakka ihminen.

Toinen keskittyy kokouksissa kännykkäänsä ja valitsee istumapaikan niin, että kännykän räplääminen häiriintyy mahdollisimman vähän, vaikka samassa huoneessa pidetään kokousta. Vaikutelma on, etteivät työpaikan yhteiset asiat voisi vähempää kiinnostaa. Sen vähän perusteella, mitä olen tämän ihmisen kanssa ollut tekemisissä, ihan mukava ihminen muuten.

Onkohan sillä jotain tekemistä tällaisen tavallaan epäsosiaalisuuden kanssa, että kumpikin mainituista on urallaan jo pitkälle ehtinyt? Eläke häämöttää muttei ole kuitenkaan aivan vielä nurkan takana. Päteviä ihmisiä, joita ei vaan kiinnosta. Kai. En minä tiedä, miksi. Mutta ihmettelen kuitenkin.

En minä itsekään mikään untuvikko ole, vaikkei työvuosia aivan yhtä paljon olekaan kuin näillä mainituilla. Silti en osaa kuvitella, että vetäytyisin omaan rauhaani tekemään vain ja ainoastaan omia, tarkkaan rajattuja töitäni. Siinähän alkaisi aivotoiminta taantua.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Täällä ollaan!

Mieleeni tuli yhtäkkiä, etten ole poikennut täällä aikoihin. Että olisi jo varmaan aika antaa jotain elonmerkkejä, ellen sitten pistä pillejä kokonaan pussiin. Mutta hengissä siis ollaan edelleen, jos joku asiaa on sattunut pohtimaan. Tai sitten pätee sanonta poissa silmistä, poissa mielestä.


Mutta joo... Broilerinkasvattamosta taisin mainita joskus muinoin, ja nyt sitten tosiaan olen niissä hommissa. Ollut jo jonkin aikaa. Vähän erilaista työtä kuin entisessä paikassa ja hyvä niin. Viihdyn. Katsotaan nyt sitten kauanko tässä paikassa lopulta olen, koska kyseessä on projekti, joka ehkä jatkuu määräajan jälkeen, ehkä ei. Ei näistä ikinä tiedä. Mutta on tässä nyt ainakin muutamaksi kuukaudeksi jotain järkevää tekemistä.


Broilereista ei tällä kertaa sen enempää, kun en tuolla varsinaisen kasvattamon puolella jatkuvasti käy niitä ihmettelemässä. Joskus joku tosin eksyy tänne konttorin puolelle, ja sitten ihmetellään, että mitähän se haluaa.


Jo perinteeksi muodostunut syysväsymys on taas valloillaan. Huomasin sen tässä eräänä päivänä, kun meinasin nukahtaa istualtani keskellä päivää. Väsy ei liity työhön vaan valon puutteeseen, mutta kieltämättä se, että nykyään hiukan aiempaa pidemmän työmatkan takia lähtemään liikenteeseen aikaisemmin ja tulen vastaavasti myös kotiin myöhemmin, vie myös tehoja pois.


Ei tässä nyt kuitenkaan ollut tarkoitus alkaa valittaa, koska asiat ovat tällä hetkellä ihan hyvin, ja minusta tuntuu, että tulevaisuudenkin osalta tilanne on parempi kuin aikoihin. Ikuinen optimisti. Ai minäkö? No, ehken ikuinen, mutta aina joskus.


Tätä kirjoittamistakin voisi alkaa taas viritellä, kun viime aikoina on tuntunut, että jotain puuttuu. Jos vaikka saisi vähän ryhtiä arkipäiväänkin niin, etten työpäivän jälkeen vain jämähtäisi sohvalle odottamaan nukkumaanmenoaikaa.


Plaa, plaa, plaa... Olipa taas painavaa asiaa sanottavana.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ei jaksa...

Tämä ns. loma alkaa jo vähitellen tympiä. Sen lisäksi, että on liian kuumaa, ympärillä olevat ihmiset käyvät hermoille ja tekemisen puute hajottaa. Joo, ei lähdetty tänä kesänä ulkomaille, eikä harrasteta edes kotimaanmatkailua paria päiväreissua enempää. Jonkin aikaa tällaista kestää, mutta sitten kuin rentoutumisen huippu on saavutettu, alkaa alamäki ja v-käyrä ryhtyy pikkuhiljaa nousemaan. Joinakin päivinä sen alhaalla pitämisessä on täysi työ.

Esiteinin seurasta on saatu nauttia tällä hetkellä jo ikuisuudelta tuntuvan ajan ja vielä on aikaa edessäkin. Mukula yrittää passuuttaa meitä aikuisia parhaansa mukaan ja muutenkin venyttää talon sääntöjä. Ilmeisesti ongelman ydin on, että kun kotonaan on tietyissä asioissa tiukemmat säännöt kuin meillä, meidän mukamas rennompi ilmapiiri luo illuusion, että mitään sääntöjä ei ole. Ja sitten esiteinin meno on välillä sen mukaista. Vauhti sata, äly nolla.

Siipalla on ilmiselviä vaikeuksia sanoa perilliselleen vastaan niin usein kuin olisi tarve, ja minä en oikein jaksaisi pitää jöötä molemmille.

Viikon kohokohta on ollut, kun joku sulki illalla oven, jonka takana on kissojen hiekkalaatikko. Jompi kumpi maukuista ei jaksanut pidätellä koko yötä, minkä tuloksena aamulla herättiin tuoreen kissanp****n aromiin. Meidän huushollissa on vain harvoja ehdottomia sääntöjä, mutta yksi niistä on, että kissojen ja hiekkalaatikon välillä olevaa ovea ei suljeta. Ikinä. Tästä asiasta on keskusteltu muutamaankin otteeseen hyvin vakavaan sävyyn, mutta silti asia ei mene perille.

Kesäflunssa onneksi oli ja meni jo, sillä jos se kruunaisi tämänhetkisen tilanteen, v-käyrä olisi mennyt katosta läpi jo monta kertaa.

Kaikesta huolimatta tunnelin päässä näkyy valoa. Keskustelut työmarkkinoiden kanssa ovat tuottaneet tulosta ja broilerinkasvattamo kutsuu elokuussa. Sen johdosta arvelisin, että lataamolle ei kaikesta huolimatta tarvitse lähteä.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Tilannekatsaus

Pillerinsyöjäkissa pudottelee karvojaan joka paikkaan. Niistä tulee pölynimurin pussi täyteen alta aikayksikön. Miten keskikokoisesta kissasta voikin lähteä noin paljon karvaa? Siippa jo arveli, että kohta meillä on kalju kissa.

Ilmeisesti ilmiö kuuluu taudinkuvaan, koska lähellekään vastaavaa karvanlähtöä ei ole ikinä koettu kesäaikaan. Tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan, jos oikein ajatellaan. Muuten kissa vaikuttaa aivan normaalilta, mutta kaipa tästä pitää mainita eläinlääkärille, kun pikapuoliin mennään tarkistuttamaan tilanne muutenkin.

Minä poden jo lähes perinteeksi muodostunutta kesäflunssaa. Ei siitä sen enempää.

Yhden broilerikasvattamon kanssa on keskustelut käynnissä. Sieltä saattaa hyvinkin poikia kuoriutua jotakin tekemistä, kun loma-aika on ohi ja broilerinkasvatustoiminta taas vilkastuu. Tästä aiheesta toivon mukaan lisää juttua lähitulevaisuudessa.

Kesä passivoi. Menen syömään jäätelöä.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kääks!

Piti lähteä ostoksille, kun totesin, että urheiluliivikokoelmassani on oikeasti vain yksi kappale, joka ei ole pieni/venahtanut/muuten loppuun kulunut. Siellä pukukopissa sovitellessani - en ymmärrä ihmisiä, jotka kykenevät ostamaan minkäänlaiset etumustan kannattimet sovittamatta - havaitsin, etten ehkä olekaa kokoa, jota olen luullut olevani.

Tavallaan tämä on täysi mysteeri. Jos paino ei ole muuttunut, miksi kropan mitat eivät ole samat kuin vielä hetki sitten. Ja ei, en ole treenannut niin intensiivisesti tai muutenkaan muuttanut elintapojani suuntaan tai toiseen siinä määrin, että sillä olisi ollut tässä tapauksessa jotain vaikutusta. Enkä mielestäni ole aivan vielä siinä iässä tai kunnossa, että pystymitta pienenee ja sen johdosta (?) loogisesti (?) leveys kasvaa. Enivei, jotain sopivaa kuitenkin löytyi, mutta hieman nyt olen hämmästynyt.

Lisää vaatetuskaa on odotettavissa, kun pitäisi löytää klänninki. Kuulemma. Jotain edustuskelpoista, koska pitää edustaa miehen työpaikan tilaisuudessa. Tätä tapahtuu niin harvoin, että kaapista ei todellakaan löydy mitään soveliasta. Ja kun nyt sanon "ei mitään", tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Ja sitä paitsi sen kyseisen edustusvaatteen pitäisi ainakin omasta mielestäni olla sellainen, joka ei saa minua näyttämään a) tädiltä b) keski-ikäiseltä, joka yrittää näyttää 20 vuotta nuoremmalta c) läskiltä d) lainavaatteissa olevalta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tässä on parasta laittaa hyvät kävelykengät jalkaan, jotta jaksaa kävellä läpi kaikki mahdolliset kaupat, kunnes se jollakin tavalla siedettävä vaate sitten löytyy sieltä viimeisestä kaupasta. Jos löytyy. Jos ei, niin heittäydyn lattialle itkupotkuraivarin kourissa.

Sitten kun The Klänninki on löytynyt, pitää ilmeisesti myös ostaa kengät, koska en ole ostanut minää ns. hienompia kenkiä ainakaan kuuteen vuoteen. Minun nykyinen kenkävarastoni koostuu kengistä, jotka soveltuvat kävelyyn, juoksemiseen ja autolla ajamiseen, ja ne voi jakaa kahteen ryhmään: mukavat ja vielä mukavammat. En edes muista milloin olen viimeksi käyttänyt korkokenkiä, joten on ehkä parasta unohtaa ne kymmenen sentin piikkarit tällä kertaa. Tosin en edes tiedä, ovatko sellaiset enää muotia. Viimeksi kun käytin sellaisia, ne olivat.

Se sentään lohduttaa, että muistaakseni kenkien ostaminen ei tuota minulle vaikeuksia.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Keskisuuri ihme

Muistatte varmaan, kun kerroin kissan saamasta lääkityksestä. Pilleri aamuin illoin. Alkuhankaluuksien jälkeen homma alkoi sujua varsin mallikkaasti, ja koska pillerit menivät sinne, minne niiden pitikin eli kissan kurkusta alas, lääkkeen vaikutuskin oli toivotunlainen. Koska tarkoitus on, että aluksi lääkkeillä normalisoidaan kilpirauhasen toiminta ja sen jälkeen vain ylläpidetään saavutettua tilaa, eläinlääkäri antoi luvan vähentää pillerit yhteen päivässä. Hurraa!!

Aamupilleri, jolla nyt jatketaan, menee normaaliin tapaan ilman suurempia sirkusesityksiä. Iltapillerin ottoaikaan - ja sitähän ei nyt enää oteta - olen havainnut, että kissa maleksii keittiöön ja istahtaa odottamaan jotakin. Sitä pilleriäkö? Ilmeisesti. Vaikuttaa siltä, että kissan oppimiskyky on ylittänyt minun odotukseni, mikä tässä tapauksessa on aika erikoista, koska yleensä kissa oppii asioita, jotka sen itsensä mielestä ovat tarpeellisia. No, ehkä se sitten on kuunnellut minua, kun olen sille kerta toisensa jälkeen sanonut, että pilleri on hyväksi, pilleri parantaa oloa, pilleri pitää siksi ottaa.

Olen myös sanonut, että pillerin jälkeen saat namin. Voi siten olla, että se nami on se asia, joka on jäänyt hyötyä tavoittelevan kissan mieleen.

Toinen asia tietenkin on, että kissa näyttää myös tuntevan kellon, koska osaa ilmestyä paikalle oikeaan aikaan.

Varsinainen ihme kuitenkin tapahtui, kun päätin antaa samaiselle kissalle matolääkettä. Käytän lääkepastaa, jota on helppo truutata kissan suuhun. Arvatkaapas, mitä kissa teki, kun se näki ruiskun, jossa pasta on? Valpastui ja tuli luokseni, melkein avasi suunsakin valmiiksi. Eipä ole matolääkkeen antaminen tälle kissalle ikinä ollut näin helppoa!

Tämä pitää kyllä laskea vähintään keskisuureksi ihmeeksi.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kädet ylhäällä ilmassa

Luuletko, että sinä ja minä tapaamme uudelleen?
Luuletko, että meillä on tulevaisuus yhdessä?
Luuletko, että sinä ja minä elämme vielä pitkään?
Minä en usko siihen.

Luuletko, että sinä ja minä muistamme sen illan?
Luuletko, että me palaamme tänne unissamme?
Luuletko, että me elämme onnellisina elämämme loppuun asti?
Vaikkemme enää koskaan tapaa toisiamme.

Kädet ylhäällä ilmassa.
Otsa tankoa vasten, nyt räjäytämme katon.
Päädymme taivaaseen, jossa enkelit itkevät.
Kaupunki on hereillä, kaikki on annettu anteeksi, rakkaani!
Kädet ylhäällä ilmassa.
Me humallumme, eikä elämällä ole tarkoitusta.
Kuka välittää?
Yö on kaunis, ja sinä olet kuin yö.
Minä olen jälleen voittaja.

Luuletko, että sinä ja minä voitamme tämän kisan?
Luuletko, että meillä on mahdollisuus kaikkia muita vastaan.
Toivon, että voisin luottaa johonkin muuhun kuin tunteeseen,
että kaikki on jo liian myöhäistä.

Kädet ylhäällä ilmassa.
Otsa tankoa vasten, nyt räjäytämme katon.
Päädymme taivaaseen, jossa enkelit itkevät.
Kaupunki on hereillä, kaikki on annettu anteeksi, rakkaani!
Kädet ylhäällä ilmassa.
Me humallumme, eikä elämällä ole tarkoitusta.
Kuka välittää?
Yö on kaunis, ja sinä olet kuin yö.
Minä olen jälleen voittaja.

Petra Marklund
Suom. Rouva B


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...