tiistai 27. toukokuuta 2014

Kissanhoidollinen haaste

Vanhempi kissoista sai lääkekuurin, tarkkaan ottaen pillerikuurin. Jos tämä troppi tehoaa, kissa syö pillereitä koko loppuikänsä eli toivottavasti usean vuoden ajan.

Sillä aikaa, kun odotettiin pillerien saapumista paikalliseen apteekkiin, minä valmistauduin pillerin antoon sekä henkisesti että fyysisesti. Olen joskus yrittänyt antaa kyseiselle pikkupedolle pillereitä, mutta silloin jouduin luovuttamaan, kun homma ei yksinkertaisesti onnistunut millään ilveellä, ja palaamaan eläinlääkärin pakeille kyselemään vaihtoehtoja. Tällä kertaa jouduin valitettavasti toteamaan pillerin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi kahden kissan taloudessa.

Aloitin henkisen valmistautumisen googlaamalla ohjeita pillerin annosta kissalle. Ja niitähän löytyi ja myös videoiden muodossa. Ilmeisesti niille on kysyntää. Muutamat ohjeet luettuani ja pari videota katsottuani totesin niiden olevan täysin epärealistisia. Esimerkiksi videossa esiintyvä kissa nökötti rauhallisesti eläinlääkärin hoitopöydällä eikä ollut moksiskaan, vaikka sen suu avattiin ja sinne työnnettiin pilleri. Kissa ei inahtanutkaan. Joko kyseistä kissaa oli koulutettu tätä esitystä varten pennusta lähtien tai sitten se oli lievästi rauhoitettu. Meillä ei nimittäin toimenpide todellakaan onnistu noin helposti, ei kummankaan kissan kohdalla. Joissakin ohjeissa kissaa luonnehdittiin hoitovastaiseksi, ja sellaiseen tekstinkohtaan sopisi kuvitukseksi meidän vanhempi kissamme, juurikin tämä lääkittävä, esittelemässä sähinän kera purukalustoaan ja kynsiään hoitajalle.

Katsoin myös fyysisen valmistautumisen tarpeelliseksi, jotta käynti ihmislääkärillä ei ole välttämätön pillerin annon jälkeen. Nahkahanskat, asianmukaiset vaatteet (pitkät hihat ja lahkeet), sopivan kokoinen pyyhe kissan hallinnassa pitämiseen. Googlaus toi esille myös pilleriruiskun, ja koska minähän en tunge sormeani lihansyöjäpedon suuhun, jos vaihtoehtoja on, hankin sellaisenkin.  

Ensimmäisen pillerin anto oli opettelua, kun etsin oikeaa tekniikkaa pilleriruiskun ujuttamiseksi riittävän syvälle kissan kitaan. Kissa ei tykännyt. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen onnistuin. Seuraavana päivänä homma hoitui heti ensi yrittämällä ilmeisesti sen takia, että kissa oli niin järkyttynyt siitä, että häntä jo toistamiseen lääkittiin vastoin tahtoaan. Kolmannella kerralla kissa oli valmistautunut vastarintaan heti alusta lähtien ja yrityksiä tarvittiin useampia. Siitä eteenpäin lääkintä on sujunut melko hyvin, kunnes tänään tuli taas ongelmia.

Pyydystin kissan, joka heti pyyhkeen nähdessään alkoi sähistä. Suun auki saaminen ja pilleriruiskun sisään työntäminen oli tavallista hankalampaa, kun kissa rimpuili vastaan. Kaksi kertaa se tipautti pillerin ulos saman tien. Kolmannella kerralla luulin jo onnistuneeni, kunnes huomasin jonkin pienen valkoisen pallukan toisen kissan turkissa. Pilleri. Miten se sinne oli päätynyt? Pyydystin taas ulko-ovelle jo ehtineen kissan, joka alkoi olla niin ärsyyntynyt, että sen paikallaan pitäminenkään ei enää onnistunut. Katsoin parhaaksi päästää kissa irti, ja se juoksi jonnekin piiloon.

Pakollinen erätauko. Pehmennyt pilleri roskiin ja uusi valmiiksi pilleriruiskuun odottamaan.

Puolen tunnin kuluttua kissa ilmestyi keittiöön. En nimittäin ollut kierouksissani antanut sille ruokaa ennen pillerin antoa, joten nälkä ilmeisesti pakotti sen esille piilostaan. Eikä se nähtävästi enää odottanut joutuvansa pakkotoimien kohteeksi. Kissa pyyhkeeseen, pilleri suuhun ja vähän vettä perään varmistamaan, että se todellakin nielaisee pillerin.

Tätä sitten pitäisi jatkaa päivittäin oletettavasti muutaman vuoden ajan. Uskon, että kissa vähitellen tottuu lääkitsemiseen ja omakin tekniikkani kehittyy niin, että sirkusesitykset eivät toistu kovin usein. 

Nyt pitäisi vielä opettaa mies antamaan kissalle pilleri niiden päivien varalta, jolloin olen itse estynyt. Se saattaa olla hankalampaa. 

22 kommenttia:

  1. Näen sieluni silmin sinut, kissan ja pillerin, kaikki eri puolella huushollia:D

    Huomannet, minulla ei ole kissoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olennaista on sulkea kaikki ovet ennen kissan pyydystämistä niin, että pakopaikkojen määrä ei ole maksimissaan. ;) Kissanomistajanakin täytyy taas kerran ihmetellä, miten tuollaisella pienellä, kehräävällä karvapallolla voikin olla leijonan kokoinen ego.

      Poista
  2. Ihanaa, onnittelen.. not. Jonkin kerran olemme antaneet kissalle pillereitä sekä parafiiniöljyä ruiskulla. Miehellä on huomattavasti parempi tekniikka kuin mulla, olen kai liian helläsydäminen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtona olisi antaa ajan kulua ja taudin tehdä pikku hiljaa tehtävänsä, eli oikeasti vaihtoehtoja ei ole. Pakko laittaa hellä sydän sivuun.
      Madottaminen on muuten huomattavasti helpompaa, vaikkei sekään mikään piece of cake ole. Käytän pastaa, jonka kanssa riittää, että sen saa pursotettua jonnekin suun lähistölle tai tassun päälle tai rinnuksille. Kissa hoitaa sen sitten ihan itse siitä eteenpäin.

      Poista
    2. Me ollaan annettu matolääkkeetkin pillerinä :P Meilläkin epäiltiin jossain vaiheessa kilpirauhasta, mutta kissan veriarvot olivat mallikelpoiset..

      Poista
    3. Matopillereitä olen tälle kissalle onnistunut antamaan kerran. Sen jälkeen ei enää onnistunut. :P Eläinlääkäri epäili heti kilpirauhasta, kun kissan todettiin laihtuneen kilon ja sydän löi kahtasataa. Oikeassa oli...

      Poista
  3. Voi höh, mikä sairaus kissalla on?
    Musta tuntuu että se jossain vaiheessa hiffaa notta muu ei auta kuin pillerin ottaminen suuhun ja ehkä jossain vaiheessa lakkaa rimpuilun. Tai sitten ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisun kilpirauhanen käy ylikierroksilla, mistä hoitamattomana seuraa pitkällä aikavälillä kaikenlaista ikävää.
      Toivottavasti hiffaa lähiaikoina...

      Poista
  4. Sorry, mut... *reps* :D
    Siis tämän kuvaelman rinnalla koiralle (nirsolle sellaiselle) pillerin antaminen on ihan lastenleikkiä. Ehkä siksi, että se ei ainakaan käytä kynsiään vastustellessaan. Suurin haaste nykyisissä taitaa olla se, joka saattaa livahtaa sängyn alle jos ei ole tarkkana. Eli portti kiinni, sitten vasta pilleripakettia rapistelemaan. Helpoin on sitten tuo nuorin, joka ottaa kaiken vastaan makupalana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Tänään olen jo pyydystänyt mainittua kissaa sohvan alta lääkintää varten. Mutta voin kuvitella, että kissoissa ja koirissa on vissi ero. Kissa on perusluonteeltaan äärettömän epäluuloinen.

      Poista
  5. Jees... kuulostaa ihan turhankin tutulle. Meillä oli tuo edesmennyt Cheersimme juuri tuollainen, joka muuttui sätkiväksi kaktuspalloksi, jos sille piti antaa lääkkeitä. Ja niitähän siinä loppuaikoina meni useampaan kertaan päivässä.
    Oma tekniikkani oli: Määrätietoisin askelin ja suunnilleen vihellellen kissan luo (se pirulainen kyllä yleensä sitten arvasi, että emännällä on taas jotain mielessä) ja vielä määrätietoisempi niskaote kissasta kiinni. Todellakin sellainen, joka saa kissan olemaan paikoillaan. Toisella kädellä pilleri mahdollisimman syvälle suuhun. Ja joo, meillä myös harrastettiin tuota pillerin sylkemistä. Tai se alkasi kuolaamaan niin paljon, että pilleriä oli täysin mahdotonta antaa.
    Hirveää kamppailua! Tunnen myötätuntoa jokaista pilleristikissan omistajaa kohtaan.

    Suomessa on apteekissa jotain Easypill- tahnaa (?), johon ne pillerit voi naamioida. Sen pitäisi upota kissoihin ihan täydestä. En ole itse siihen tutustunut. Mutta saattaisi olla kokeilun väärti, ellet ole vielä kokeillut.
    Itsekin tilasin sellaisen pillerinannostelijan, mutta sille ei sitten enää valitettavasti ollut käyttöä. Cheers menehtyi aikaisemmin.

    Ja muuten... "Isosiskoni" (lainausmerkeissä, koska ihan oikeasti on vain sukuliaseni) on eläinlääkäri ja kertoi aina ihmetelleensä, miksi kissojen omistajat ovat niin vastahakoisia tabletteihin. Kunnes itse hankki kissan. Sen jälkeen asia selkeni hänellekin koko hankaluudessaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psst... Tälläinen:

      http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/EASYPILL-MAKUPALA-TABLETTIEN-ANTOON-KISSALLE-10-G


      Ja mielestäni oiva ohje tuossa on, että antaa niitä makupaloja kissalle ensin ilman tablettia. Hah haa, joskus me ihmiset ehkä ollaan sittenkin fiksumpia!

      Poista
    2. Kissahan osaa lukea omistajansa ajatukset, joten on parasta ajatella jotain muuta, jos aikoo saada sen kiinni. ;)
      En usko, että tahna auttaisi tämän kissan tapauksessa. Se on sen verran epäluuloinen. Kokeilin antaa yhden pillerin maksamakkaranokareen sisällä, ja lopputulos oli, että kissa söi maksamakkaran ja plopsautti lopuksi pillerin suustaan. Pilleriruisku on tässä tapauksessa paras tapa varmistaa, että pilleri todellakin menee sinne suuhun riittävän syvälle.

      Olen muuten huomannut eläinlääkärillä käydessä, että siellä kissaa saa käsitellä melkein miten vaan. Koskea joka paikasta, katsoa hampaita jne. Kotona esim. etutassujen koskeminen on ehdottomasti kielletty.

      Poista
  6. Sympatiat sulle. Tiedän villikissoja loukuttaneena millaisia saatanoita kissat osaavat olla ja kissan kanssa tappeleminen on totista hommaa joten toivon että katti tottuu lääkitykseen tai sulla tulee olemaan rankat vuodet edessäpäin.

    Meillä sen sijaan tilanne on toinen; Aljoh söisi minunkin lääkkeeni jos saisi mahdollisuuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villikissat, jotka eivät ole sosiaalistuneet ihmisten seurassa, ovatkin melkoisia villipetoja!

      Poista
  7. Saakeli että naurattaa...sorry!
    Simpukan konsti voi olla ihan hyvä, mutta tietty haluun kertoo oman tapani. Käytän kans pastaa madotukseen kun se on helpointa antaa. Mahollisen lääkenapin sulatan voihin tmv. rasvaan ja täytän ruiskun em. aineilla.: Tartu kissaa todella tiukasti niskanahasta. Se ei satu ja on kissalle ihan luonnollinen kiinnippitopaikka. Istu lattialle jalkojes päälle ja tunge kissa osittain persees alle. Nosta kissan pää kaulan alta kiinni pitäen niin korkeelle kun se nousee, peukku kuonon päällä että suu pysyy takuulla kiinni ja nyt voit irrottaa niskaotteen... Tuuppaa ruisku huulen taka-osasta suun sisään ja venytä huulta taakkeppäin niin pal että ruiskun kärki menee takahampaitten takaa nieluun. Ruuttaa. Piä kissan päätä ja leukoja edellee kiinni ja kutita sitä "aataminomenan" kohalta sormella, kunnes kissa nielasee. Irrota kissa, se vihaa sua muutaman hetken mut leppyy ruualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti näitä pillereitä ei saa sulattaa tai hienontaa. Pitää nielaista kokonaisena, jotta kaikki varmasti menee vatsaan saakka.
      Minä käärin kissan pyyhkeeseen niin, että se ei pääse huitomaan etutassuillaan, ja pidän myös sitä paikoillaan jalkojeni välissä. Se on muuten yllättävää, miten äkkiä kissa leppyy käsittelyn jälkeen.

      Poista
  8. Nyt tein siitä videon:
    http://youtu.be/q2Ec-uT-X2s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin, mutta tosta puuttuu äänitehosteet. ;)

      Poista
  9. Mulla ei ole kissalle pillerin annosta kokemusta, on kokemusta vain kissalle tipan laitosta nahan alle ja pakkosyötöstä ruiskulla.

    Mutta sen haluan sanoa rohkaisuksi, että jos jotain tarvii tehdä joka päivä, niin kyllä ne elukat oppii. Mun koira on kuivasilmäinen ja sille täytyy laittaa silmätippoja vähintään kolme kertaa päivässä, jotta sairaus ei etene ja lopulta mene näkö. Kyseiset tipat kirvelee alkuun ja sumentaa näön eikä koira luonnollisestikaan pidä niistä yhtään. Kun pari vuotta sitten laitettiin ekoja tippoja, tarvittiin hommaan kaksi ihmistä, toinen piti koirasta kiinni ja toinen avasi tiukkaan kiinni puristetun silmän ja tiputti tipan sisään. Ja koira inhosi koko juttua. Sai kuitenkin palkinnoksi homman jälkeen namin.

    Nykyään, vaikka edelleen tippa aiheuttaa koiralle ikäviä tuntemuksia ja se raapisi sen jälkeen silmiään, jos sitä ei huijaisi muuhun tekemiseen tai antaisi tarpeeksi namia, niin koira tulee vaikka uniltaan, kun kuulee, että avaan lääkekaapin oven ja otan silmätipan esiin. Näinä vuosina se on yhdistänyt silmätipan niin tehokkaasti sen jälkeen saatavaan palkintoon aka namiin, että monesti käy esim niin, että tajuan nukkumaan mennessä, että ai niin, iltatipat pitää vielä laittaa. Koira on jo nukkumassa toisessa huoneessa, mutta kun avaan eteisessä lääkekaapin, se hyppää ylös tuon pienen äänen kuultuaan ja tulee luokseni ottamaan tipat ja tietää, että sen jälkeen mennään herkkukaapille. Tietty tämä ei tapahtunut yhdessä yössä, alkuun koira meni karkuun pitkin kämppää ja laittoi silmiään kiinni jne jne, mutta nykyään homma on helppoa kuin mikä ja se on hyvä, koska näiden silmätippojen kanssa eletään koko loppuelämä ja koira ei ole vielä edes kolmea vuotta vanha, joten sitä elämää on toivottavasti vielä pitkästi edessä.

    Joten vaikka kissa onkin varmasti haasteellisempi kuin koira, kun kissalla on hampaiden lisäksi ne kynnetkin, niin kyllä ne sitten toistojen kautta oppii sen, että ei tästä hommasta pääse millään konstilla, vaikka kuinka tappelis vastaan, niin noi ihmiset tekee tän homman kuitenkin aina, niin samalla vaivalla sitä voi sietää ja saahan siitä sentään sitten lohdutuspalkinnon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoissa ja koirissa on vissi ero, mutta toivon todellakin, että kissa aikaa myöten oppii ottamaan pillerinsyömisen vähän rennommin. Tämä kyseinen yksilö on valitettavasti näistä meidän kahdesta se hankalampi tapaus. Esimerkiksi verikokeen otto eläinlääkärillä meni täysin tappeluksi, vaikka oli kaksi ammattilaista hoitamassa asiaa. Toinen piti, siis yritti pitää kissaa paikallaan ja toinen ottaa sitä verinäytettä. Jonkin aikaa ne painivat kissan kanssa ja kissa hermostui entistä enemmän. Sitten luovuttivat ja kysyivät, että saako kissan rauhoittaa, jotta tästä tulee yhtään mitään.

      Poista
  10. Yhtään en kadehdi. Mutta sisulla ja päättäväisyydellä ne pillerit kitaan saa kyllä.
    -a (20 vuotta kasvatin kissoja).

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...