tiistai 2. huhtikuuta 2013

Ilmainen mainos

Työviikko oli melkein takana. Vielä yksi oppitunti pidettävänä ja sitten alkaisi vapaa. Petri istui opettajainhuoneessa omalla nimikkopaikallaan ja silmäili tuntisuunnitelmaa. Sitten hän sulki hetkeksi silmänsä ja yritti saada oikeanlaisen hengen päälle. Aloittelevan opettajan ei kannattanut ottaa riskiä ja mennä valmistautumatta luokan eteen. Tämän ikäiset huomasivat heti, jos opettaja oli epävarma, eivätkä jättäneet käyttämättä tilaisuutta hyväkseen kokeillakseen opettajan taistelukestävyyttä.

Petri ei periaatteessa ollut niin huolissaan. Olihan hän oppinut reserviupseerikoulussa, miten joukkoja johdetaan. Mikä ettei samoja oppeja voinut soveltaa myös yläkoululaisiin. Syyslukukauden ensimmäinen jakso oli mennyt ihan siedettävästi, mitä nyt muutaman kerran oli pitänyt vähän ärjäistä. Ensin ne olivat katsoneet suu auki, mutta sitten oppi oli mennyt perille. Nyt oli toinen jakso alussa, ja vuorossa seiskaluokka, jolle Petri ei ollut aiemmin pitänyt tunteja. No, sama metodi tarvittaessa käyttöön, niin hyvä tästäkin tulee.

Kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, ja Petri lähti kohti luokkahuonetta. Käytävällä luokan ulkopuolella oli vielä muutama oppilas, jotka katselivat lähestyvää opettajaa uteliaasti. 

- Onko toi se natsi? kuuli Petri yhden oppilaista kysyvän toisilta. Muut nyökyttelivät ja livahtivat sitten luokkaan. 

Petri astui luokkaan ja huomasi ilokseen, että oppilaat pomppasivat pystyyn käskemättä. Tämähän vaikutti hyvältä. Nämä oli joku muu jo laittanut järjestykseen. Tunti sujui varsin mukavasti ja ilman minkäänlaisia häiriöitä. Itse asiassa oppilaat vaikuttivat jopa jännittyneiltä, mutta varmaan he vain jännittivät vähän uutta opettajaa. Se vähän häiritsi, että kukaan ei tuntunut halukkaalta vastaamaan, kun hän kysyi jotain. Nekin oppilaat, jotka hän valitsi vastaamaan viittaajien puutteessa, näyttivät suorastaan pelästyneiltä. Mutta mikäs tässä opettajana ollessa, hyvähän tämä oli, että oppilaat kunnioittivat opettajaa. Petri alkoi jopa rentoutua hieman tunnin loppua kohden. 

Tunnin jälkeen Petri vaihtoi muutaman sanan parin kollegansa kanssa ennen kotiinlähtöä. Nämä olivat kummatkin hänen laillaan ensimmäistä syksyään töissä ja heillä oli silloin tällöin tapana vaihtaa ajatuksia asioiden sujumisesta. 

- Oli tosi rauhallinen tunti seiska ceen kanssa, Petri sanoi tyytyväisenä. - Nyt tuntuu siltä, että homma alkaa sujua niin kuin pitääkin.
- Niin, sinä olet tainnut vakiinnuttaa maineesi, virnuili toinen kollegoista.
- Ilmeisesti sitten. Vai mitä tarkoitat? Petri kysäisi hieman ymmällään.
- Enhän minä mitään sen kummempaa. Et ole muuten S-marketissa käynyt viime aikoina?
- En pariin varmaan pariin viikkoon. Miten niin? Petri alkoi tuntea olonsa jo vähän epämukavaksi virnistelevän kaksikon edessä.
- Ajattelin vain, ettet varmaan ole. Mutta oikein mukavaa viikonloppua.

Petri käveli autolleen. Kaupassa pitäisi käydä. Mutta mitä siellä S-marketissa sitten oli niin erikoista? Epäluulo ja uteliaisuus voittivat, ja Petri suuntasi auton kohti S-markettia. Hän pysäköi auton ja käveli kohti kaupan ovea. Silloin hän huomasi sen. Teksti oli spreiattu kaupan seinään kissankokoisilla kirjaimilla.

JÄRVELÄ ON TAPPAJA-NAZI



2 kommenttia:

  1. Tämä oli hemmetin hyvä!
    Näin sitä auktoriteettia pitää ollakin, aivan sama mitä lempinimiä saa. Kävin yläasteen kolulussa jossa oli hieman tuhat oppilasta eli noin 300 per luokka/luokat. Ruokailuissa oli aivan helvetillinen hulabaloo vaikka niitä kolmen opettajan voimin yritettiin valvoa. Tilanne kun pääsi oikein pahaksi, paikalle kutsuttiin Rape joka oli koulun talkkari eikä hänen tarvinnut tulla kuin ruokalan seinustalle seisoskelemaan ja heilauttalemaan avainnippuaan kämmentä vasten niin koko ruokala hiljeni. Kuului vain metallisen ketjun harvat viuhahdukset ja avainten lässähdys kämmentä vasten, kukaan ei edes kilistellyt aterimiaan vaan kaikki söivät perin hiljaa. Jumalauta mutta ne olivat hienoja hetkiä ja tuntuivat joka kerta yhtä uskomattomilta. Varsinkin kun Rape ei koskaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa yhteenkään oppilaaseen - kukaan ei uskaltanut antaa tilanteen mennä niin pitkälle. Siinä oli mies jota kunnioitin suuresti.

    VastaaPoista
  2. Minun yläasteellani, joka myös oli aika iso, oli naispuolinen rehtori, jota kaikki pelkäsivät. Tämä oli siihen aikaan päälle viisikymppinen, pienikokoinen nainen, jonka katse olisi voinut tappaa. Jos hän korotti äänensä, oppilaat katosivat suurinpiirtein lattianrakoihin piiloon. Toinen samanlainen oli muuten minulla pomona, siis rehtorina, kun nuorena opettajana aloittelin uraani. Pelottava ihminen, jonka kanssa oli opettajienkin parasta pysyä hyvissä väleissä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...